Osuuskunta Ateljeekadun osastolta
löytyivät nämä hienot neidit.

Kuten tiedettyä, käsityö on Suomen suosituin harrastus. Harrastajien iloksi Suomessa järjestetään käsityömessuja ympäri vuoden kaikissa suurimmissa kaupungeissa. Tekstiiliopettaja vieraili Helsingissä toista kertaa järjestetyssä Elma-messujen Käsityötapahtumassa 7.–9.11. ja Tampereella Suomen Kädentaidot-messuilla 14.–16.11.2008.

Käsityömessut ovat todellista populaarikultturia jos populaari ymmärretään massojen liikehdintänä. Tampereen messut on Euroopan suurin käsi- ja taideteollisuustapahtuma, joka ylsi tänä vuonna kävijäennätykseen: 35 439 kävijää näki ja koki mitä suomalainen käsityö on juuri nyt. Näytteilleasettajia Tampereella oli 577. Seinäjoen ohella kolmattatoista kertaa järjestetyt Tampereen messut on ehkä Suomen tunnetuin käsityötapahtuma, josta on monelle muodostunut yksi vuoden must-tapahtuma.

Toista kertaa järjestetyt Helsingin messut pyrkii palvelemaan pääkaupunkiseudun kädentaitajia. Helsingin messut järjestetään Tampereen messujen kanssa samoihin aikoihin ja messut pyrkivätkin kalastelemaan pääkaupunkiseudun harrastajien lisäksi Tampereella perinteisesti käyneitä eteläsuomalaisia. Myös Helsingissä kävijämäärät kasvoivat edellisestä vuodesta. Elma-messujen 36 200 kävijästä 60% ilmoitti tulleensa nimenomaan käsityötapahtuman vuoksi joka tekee rapsakat 21 000 käsityömessukävijää. Messuesittelijöitä Helsingissä oli 270 kappaletta.

Käsityömessuille lähdetään samanmielisten seurassa koko päiväksi etsimään ideoita ja viettämään yhteistä käsityöaikaa. Etenkin Tampereella ihmisvilinä oli lauantaina keskipäivällä valtava. Epäilen, pystyykö kukaan katsastamaan Tampereen tarjonnan yhdessä päivässä. Helsingissäkin tarjontaa on valtavasti, mutta tapahtuma oli massatapahtumiin pelon sekaisella kunnioituksella suhtautuvalle jotenkin inhimillisimmissä mittasuhteissa. Ehkä aikaa pitäisi varata reilusti aamusta iltaan, sillä katsottavaa oli molemmilla messuilla runsaasti.

Japanilaisista kankaista valmistetut pussukat valmisti ArtTiina Alastarosta.

Käsityömessuilla shoppataan ja haetaan ideoita. Messujen kohdalla voi puhua lähiruoan tapaan “lähikäsityöstä”, sillä usein messuilla on saatavilla paikallisten yrittäjien tuotteita, joiden saamiseksi muutoin on nähtävä hieman vaivaa. Nettineulojien myötä messujenkin neulelanka- ja työvälinetarjonta kasvaa vuosi vuodelta. Laadukkaita, värikkäitä, itse kehrättyjä, luonnonväreillä värjättyjä, ihoa hoitavia... olo on kuin karkkikaupassa, pakko olisi ostaa jotain, mutta on vaikeaa valita mitä kaikesta ihanasta.

Messuilla pääsee tutustumaan myös alan koulutustarjontaan, kuulemaan asiantuntijapuheenvuoroja sekä katsomaan muotinäytöksiä. Helsingissä käsityönopettajan koulutuksen tutkijat esittelivät tutkimustaan tapahtumalavalla. Elina Mäkinen esitteli tutkimustaan rekipeitoista, Henna Lahti ja Marjut Viilo yhteisöllistä virtuaalista suunnittelua ja Tarja-Kaarina Laamanen mielikuvia käsityöprosessissa. Itse tarjoilin ehkä hieman vaikeasti lähestyttävää käsityön poliittisuutta ja olinkin ihmeissäni, kun kuulijoita oli todella runsaasti. Syykin selvisi, kun esitykseni jälkeen alkoi välittömästi neulemuotinäytös.

Käsityönopettajaksi opiskelevat kertoivat värikkäällä ständillään koulutuksesta sekä opastivat muun muassa haarukkapitsin, pirtanauhan, nypläyksen ja frivolitén saloihin. Kävijät pääsivät testaamaan myös helppoa “naulakkoneulontaa”, jossa neule muodostuu nostelemalla silmukoita tavalliseen naulakkoon. Hyvä idea tehtäväksi pientenkin lasten kanssa.

Opiskelijoiden työpajojen lisäksi Helsingin messujen työpajoissa esiteltiin myös huonekalujen verhoilua, kehräämistä, neulomista eri tekniikoin sekä dreijaamista ja askartelun uusia tuulahduksia. Esimerkiksi Tildaamisen™ ja skräppäyksen suosio ei näytä laskevan. Sinooperin ständi oli molemmilla messuilla pelkkää Tildaa ja se jos mikä on todellista massamuotia. Ekotrendi on myös edelleen nouseva ja se näkyi molempien messujen tarjonnassa. Uutuutena esiteltiin muun muassa orgaanisia lankoja.

Taito Pirkanmaan paperinarusta valmistetut valoryijyt ja valaisimet tuovat perinteiset tekniikat modernisti nykyaikaan.

Huovutus oli yksi Tampereen messuteemoista. Suomen suurimissa huovutustalkoissa valmistettiin maan pisintä kaulaliinaa. Marttojen huovutuspesulassa pääsi tekemään vapaahuovutusta, joka tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että hahtuvalankaa astellaan sikin sokin alustalle, joka sitten huovutetaan esimerkiksi pöytäliinaksi. Ei minusta kovin kaunista, mutta näytti tehokkaalta.

Messuilla saattaa nähdä myös käsityöjulkkiksia. Sympaattinen Matias Jungar Strömsö -ohjelmasta toimi messuisäntänä ja muut strömsöläiset Catharina Borg-Wilén ja Owe Salmela ahkeroivat muun muassa kanaverkosta kaikenlaista tarpeellista suositulla Tuunaustorilla.

Hyviä uutisia käsityönopettajille – käsityöharrastus on edelleen vankassa kasvussa. Talouden taantuma tuskin suuntaa muuttaa, laskusuhdannehan tapaa lisätä käsityöharrastuksen suosiota. Hieman pidemmällä aikavälillä väestön ikääntyminen tuo uusia kasvumahdollisuuksia myös käsityön opetukselle.

Valistunut veikkaukseni on, että moni “ei-käsityöuskovainen” päättäjä on kuitenkin autuaan tietämätön, kuinka valtavia massoja käsityö kokoaa. Se pitäisi tehdä tiettäväksi, ettei kukaan erehdy luulemaan että käsityö on katoavaa kansanperinnetta innovaatiosuomessa. Taidekäsityön ja uniikin luksuksen rinnalla käsityötä pitäisi markkinoida vahvasti myös “tavisten” populaarikulttuurina, joka on yhtä hieno ja arvokas osa käsityökulttuuria siinä missä uniikki taidekäsityö ja muut luksukset joita juhlapuheissa tavataan arvostaa.

Hands-lapaskilpailun tuotoksia oli esillä Tampereen messuilla. Vasemmalla piikiöläisen Alise Heinäsen virkkauskoristellut tumput, jotka ylsivät 2. sijalle 7-12 v. sarjassa. Oikealla olevat nalle- ja niittilapaset eivät yltäneet palkintosijoille, mutta pääsivät kuitenkin messuvieraita ihastuttamaan.