Renkolaista Kaarina Korventakaa voi hyvällä syyllä sanoa rohkeaksi, sillä hän perusti ikioman askartelu- ja kädentaito -lehden. Ensimmäinen Ihana -lehti ilmestyi joulukuussa 2007. Reilun puolentoista vuoden taipaleella lehti on kerännyt paljon kiitosta raikkaasta ulkonäöstään ja monipuolisesta sisällöstään. Eräs käsityöbloggaaja hehkutti lehden olevan parasta mitä askartelulle on tapahtunut. Toinen totesi kehuessaan lehteä, että “äärimmäisen harvoin pääsee sanomaan näin mistään suomalaisesta lehdestä, saatikka sitten sellaisesta, joka millään tavalla liittyy käsitöihin”.

Kuva: Eveliina Mustonen

Koulutukseltaan Kaarina Korventaka on vaatetusalan artenomi ja käsityönopettaja. Ura lehtialalla alkoi Häät-lehdessä, johon Kaarina on kymmenen vuoden ajan kirjoittanut juttuja ja tehnyt askarteluohjeita. Häiden maailmaan Kaarina kulkeutui tamperelaisen hääpukuompelimon kautta. Vuoden mittainen Sinä Osaat -lehden päätoimittajuus toi kokemusta lehden teosta kokonaisuutena ja antoi varmuutta perustaa oma lehti. Väliin mahtuu myös kolmen vuoden kokemus Helsingin työväenopistolta, jossa Kaarina opetti vaatetusta ja erilaisia lyhytkursseja.

Sellainen lehti, jota itse haluaisin lukea

Kaarina kertoo halunneensa perustaa sellaisen lehden, jota itse haluaisi lukea: monipuolisen ja laadukkaan, jossa esitellään uutuuksia sekä raikastetaan niitä tutuksi tulleita. Ihanassa on esitelty esimerkiksi metallipunontaa, kuvansiirtoa, nappikoruilua, värjäystä, leimailua, huovutusta, taikinabatiikkia, hamppulankaneulontaa, lasimosaiikkitöitä ja skräppäystä. Kaarina kertoo tehneensä itse aina kaikenlaisia kokeiluja ja siksi myös Ihanassa pyritään tuomaan paljon erilaisia uusia juttuja kokeiltavaksi.

Kaarinan missio on innostaa ihmisiä tekemään käsillään. Hän haluaa luoda onnistumisen kokemuksia sellaisillekin, joille perinteisempien käsitöiden tekeminen on tuottanut päinvastaisen reaktion. Askartelun hän näkee juuri tällaisena, koska siinä epäonnistumisen mahdollisuus on usein pieni ja onnistuminen rohkaisee kokeilemaan lisää. Mitä tahansa Kaarinakaan ei halua julkaista. “Jotain järkeä niissä hommissa pitää olla, vaikka tavoitteena onkin madaltaa kynnystä käsitöihin”.

Kädentaitoihin Kaarina innostaa myös pitämällä erilaisia lyhytkursseja aikuisille sekä tekemällä käsitöitä lastensa kanssa. Jokaisessa lehdessä on myös Pikku-Ihana, jonka ohjeet on suunniteltu nimenomaan lasten kanssa yhdessä tehtäviksi. Kaarina sanoo, että Pikku-Ihanan työt ovat sellaisia, joita hänkin toivoisi lastensa joskus tarhasta kantavan kotiin. Työt ovat tietoisesti “käsityömäisempiä” ja nimenomaan yhdessä tehtäviä. Lukijoissa onkin paljon perheitä, joilla on yhteinen kädentaitoharrastus.

Pienenä suurten kanssa samalla viivalla

Yhden naisen yritys teettää paljon töitä. Kaarina sanoo olon olevan välillä kahtia jakautunut, kun yrittää samanaikaisesti pitää yritystä käynnissä ja tehdä lehteä. On Kaarinalla tietysti taittaja ja kuvaaja sekä koko joukko avustajia tekemässä lehteä, mutta päätoimittajan panos sisällöntuottamisessakin on suuri. Suurin osa avustajista on käsityöharrastajia ja kädentaito-ohjaajia, niin sanottuja ammattitoimittajia ei ole. Kädentaitolehteen kirjoittavan on osattava tehdä myös itse.

Aikuisille suunnattu nuorekas Ihana on löytänyt oman paikkansa aikuisten askartelu- ja kädentaitolehtenä. Kaarinan mukaan Ihanan tilaajajoukko on vastaaviin lehtiin verrattuna hieman nuorempaa. Yhden naisen Ihana ponnistaa kuitenkin erilaisista lähtökohdista kuin suuri lehtitalo. Esimerkiksi lehden tunnetuksi tekeminen on haastavaa, kun markkinointia varten ei ole käytettävissä murto-osaakaan siitä rahamäärästä, mitä suurilla lehtitaloilla on. Käsityöblogit toimivat hyvänä viidakkorumpuna: “Ihana tippui postiluukusta, käykää hakemassa omanne!”.

Printtimedian ja verkkomedian suhde

Ideoita Kaarina etsii messuilta ja tietenkin verkkomaailmasta, joka nykyisin on ehtymätön aarreaitta käsityöharrastajalle. Ja yhä useammat harrastajat ovat perustaneet käsityöblogin. Kaarina kertookin joskus miettineensä, miksi tehdä lehteä kun verkosta löytyy niin valtavasti ideoita ja ohjeita. Ihanalla on kuitenkin ihan oma paikkansa verkkomaailman rinnalla. Lehdessä on valikoidusti laadukkaita juttuja ja onhan printtimedia omanlaisensa käyttöliittymä, jonka viihdekäytöllä on ihan oma ja vakiintunut paikkansa. Lehteä voi lukea mukavasti kotisohvalla maaten ja sen säilyttäminen on helppoa. Tekemisen lomassa lehtiohjetta on helppo seurata. Sitä paitsi ammattilaisen toimittama on usein laadukkaampaa ja siten myös kestävämpää.

Verkko ja lehti eivät olekaan toistensa kilpailijoita vaan enemminkin toisiaan täydentäviä. Yhä useammin niiden välillä on aktiivinen dialogi. Verkkomaailma on löytänyt tiensä myös Ihanaan. Esimerkiksi Ihan Itse -kädentaitofoorumia pitävä pitkänlinjan käsityöbloggaaja Pörrö Sahlberg pitää lehdessä omaa palstaansa ja moni lehteen juttuja kirjoittava myös bloggaa.

Askartelun ja käsityön mutkikas liitto

Ihanan alaotsakkeena on “askartelu ja kädentaidot”. Aluksi oli vain askartelu, mutta Kaarina huomasi lehdessä olevan niin paljon sellaista jota ei sen paremmin askartelu- kuin käsityölehdissäkään näy. “Kädentaidot” kuvaa tätä kategoriaa. Näitä “erityistekniikoita” Kaarina haluaa tuoda lehdessään esille, antaa tilaa sellaisillekin, jotka eivät muuten sitä saisi.

Ihana nojaa eittämättä enemmän askartelun kuin käsityön kategoriaan, mutta liikkuu vahvasti rajoilla. Ovatko Ihanassa esitellyt virkatut pikkulintuset käsityötä vai askartelua? Entä mihin kategoriaan edellisessä lehdessä esitellyt neulegraffitit kuuluvat? Jos neulotulle linnulle on liimattu puutikkujalat, onko tekeminen silloin askartelua vai käsityötä? Rajoilla liikkuja voi löytää sellaista, jota tiukoissa kategorioissa pysyvän on hankalampi tavoittaa.

Kaarina kertoo kohdanneensa paljon ennakkoluuloja askartelu-sanaa kohtaan. Artenomi-käsityönopettaja tunnistaa askartelun kehnon maineen käsityöpiireissä: “ai taas sitä näpertelyä” on tuttu kommentti. Kaarina haluaa lehdellään vaikuttaa siihen, että askartelu on aikuisellekin harrastus, jota ei tarvitse hävetä. Halveksuva asenne onkin nykyisin oikeastaan noloa ja osoittaa täydellistä tietämättömyyttä aiheesta – niin taidokkaita monet askartelu-kategorian alle niputettavat työt ovat.

Tässä kohden meidän käsityö-kategoriaan itsemme niputtavien pitäisi terästäytyä. Jos liimapurkki vilahtaa käsityön yhteydessä, tekeminen muuttuu mielessämme usein taidottomaksi puuhasteluksi. Ja taidoton puuhasteluhan käsityöpiireissä on askartelua. Saatamme tuhahtaa: “ai sitä näpertelyä”. Miksi niin usein syyllistymme siihen, jonka kohteeksi itsekin joudumme esimerkiksi taide-kategorian rinnalla? Kaikella käsin tekemisellä on oma arvonsa ja taidon voi ymmärtää monilla tavoin. Sahaamme omaa oksaa, jos emme tunnusta askarteluharrastuksenkin merkityksellisyyttä. Sitä paitsi Kaarinan veikkaus on, että kategoriat sekoittuvat entisestään: käsityö on menossa askartelumaisempaan suuntaan, mutta toisaalta askartelukin lähentyy käsityötä. Hui hirveää!