| etusivu |
| arkisto |
| info |
| tekijät |
| mediakortti |
|
Tuumaustikkejä |
|||||
Heljä Järnefelt |
|||||
Järki ja tunteet Alkuvuosi oli elämässäni taas muutoksen aikaa. Pääsin uusiin innostaviin tehtäviin. Olin kymmenen vuoden ajan kehittänyt koulujen kulttuuriperintöopetusta ja nyt tuli tilaisuus siirtyä virkamieheksi käsityönopetuksen pariin. Uusi tehtävä asiantuntijatyössä on kiinnostava ja samalla haasteellinen. Pidänhän käsityötä yhtenä merkittävimmistä ihmisen henkiseen kasvuun vaikuttavista oppiaineista. Tehtävässäni järki ja tunteet täytyy kuitenkin pitää tasapainossa.
Uudistumista tulossa Syksyn kuumin keskustelun aihe tulee varmasti olemaan perusopetuksen tuleva tuntijako. Nyt olisikin taas sopiva aika nostaa esille kehollisuuden merkitys hermoratojen toimintaan ja sitä kautta ajattelun kehittymiseen. Professorina Joensuun yliopiston Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksessa toimivan Simo Skinnarin mielestä käsillä tekeminen on hyvä keino ruokkia lapsen aivoja. Hänen mukaansa hermosoluihin muodostuu näin entistä monimutkaisempia kytkentöjä. Hyvä, siis juuri sellaisia aivojahan tarvitaan kaikkien aineiden opiskelussa. Tuleva opetussuunnitelman perusteiden uudistaminen tarvitsee myös sisältöjen pohdintaa. Tekstiilisuunnittelijan koulutuksen saaneena ja pitkään sitä työtä tehneenä, ymmärrän ja arvostan suunnitteluvaihetta käsityön pohjana. Kokemuksesta tiedän, että juuri suunnitteluvaihe innostaa useita oppilaita. Tosin pelkkä piirros, ilman pohdintaa, ei vielä ole varsinaista suunnittelua. Pienillä oppilailla voi kuitenkin olla vaikeuksia suunnitelmien tekemisessä, mikäli kokemusta tuotteen tekemisestä ei vielä ole. Tarvitaan siis toimintaa, joka vahvistaa aivojen kytkentöjä. Opettajan ohjaus tässä ”aivojumpassa” onkin tärkeää. Opettajahan se on joka näyttää ja selittää, motivoi ja ohjaa. Pidän myös erittäin tärkeänä menetelmien ja materiaalien tuntemista. Vasta niiden avulla ajatuksen havainnollistaminen on mahdollista. Kovasti mietityttää sekin, että mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Nämä virkamiehen henkilökohtaiset mielipiteet eivät kuitenkaan paljon paina, sillä opetuksen tulevaisuutta luotsaa perusopetuksen valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa valmisteleva työryhmä, jossa pyritään löytämään yhteiskunnan kannalta merkittävimmät tiedon ja taidon alueet. Hallitusohjelman mukaisesti tavoitteena on vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa, siksi työryhmä kuulee syksyllä näiden aineiden asiantuntijoita. Työryhmän on huomioitava ehdotusten laatimisessa, hallitusohjelman lisäksi, käytettävissä oleva tutkimus- ja arviointitieto, valtionosuus- ja toimintalainsäädäntö sekä kansallinen ja kansainvälinen toimintaympäristö ja sen kehityssuunnat. Kiinnostavaa on, miten kaikki kyseiset asiat tukevat toisiaan. Työryhmän vaativana tehtävänä on myös arvioida ehdotusten taloudelliset ja muut vaikutukset. Siinä järjestyksessä mennään, että tuntijakotyöryhmän tulee saada työnsä valmiiksi 1.5.2010. Valtioneuvoston on määrä päättää tuntijaosta alkuvuodesta 2011. Päätös koskee käytettävissä olevan ajan jakamista eri oppiaineiden ja aineryhmien kesken. Tulevat aineryhmät voivat olla täysin erilaisia kuin nykyiset. Varmasti pohditaan ainakin sitä, mitkä taidot tulevaisuudessa olisivat välttämättömiä ja miten eri oppiaineet tukevat näiden taitojen saavuttamista. Opetushallitus päättää perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista sen jälkeen, kun valtioneuvosto on ensin päättänyt yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuosta tuntijaosta. Perusteiden valmisteluun koottaneen omat työryhmänsä. Käsityön opetuksen tulevaisuus on vielä avoin, arvokeskustelua kannattaa siis yhä käydä.
Ryhmän työtä tukemaan meillä Opetushallituksessa on tekeillä pieni selvitys nykyisestä taide- ja taitoaineiden tuntimäärien toteutumisesta peruskouluissa. Se saataneen valmiiksi aivan näinä aikoina. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista Opetushallituksen www.edu.fi sivujen Tai-Tai osiota, jonne se sijoitettaneen. Perusopetuksen taide- ja taitoaineiden oppimistulosten seuranta-arviointia ollaan tekemässä Opetushallituksen arviointiyksikössä. Iloksemme ryhmään kuuluu myös KM Antti Hilmola, joka on pitkään toiminut käsityökasvatuksen parissa.
Näytön paikka Käsityön lukiodiplomin (työ jolla opiskelija osoittaa osaamisensa) ohjeistus on muuttunut. Sitä on pyritty täsmentämään ja selkeyttämään, niin että opiskelijan olisi helpompi ryhtyä työhön ja hallita itsenäinen prosessi. Myös arvioijien tehtävää ja ohjeistusta on haluttu tarkentaa (arvioinnin kohteet ja kriteerit). Lukuvuoden 2009–2010 lukiodiplomin suorittamiseen kuuluvat tehtävät on pyritty laatimaan niin, että ne edellyttävät mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisia käsityötietoja ja -taitoja. Tehtävien toivotaan näin myös innostavan yhä enemmän sekä tekstiili- että tekniseen työhön suuntautuneita opiskelijoita. Lukiodiplomin tavoitteena on antaa opiskelijalle mahdollisuus esittää tietonsa, taitonsa ja osaamisensa käsityötuotteen tai -teoksen suunnittelu- ja valmistusprosessissa. Tarkoitus on, että käsityön lukiodiplomin suorittaminen innostaa myös jatko-opintoihin ja elin-ikäiseen harrastukseen käsityön alueella.
Elämässä kiinni Keväällä Opetushallitus julkaisi Taide ja taito – Kiinni elämässä kirjan, jossa Pirita Seitamaa-Hakkarainen tarkastelee artikkelissaan Pohdintoja käsityön kuvasta, käsityönopetuksen asemasta ja painoaloista eri aikoina käytyä keskustelua. Hän esittää, että ”Opetussuunnitelmauudistukseen valmistauduttaessa tulisi määritellä uudelleen käsityöoppiaine, sen painopisteet sekä oppiaineeseen kuuluva arvopohja.” Kirjoja on jonkin verran jäljellä. Lähetän mielelläni maksuttoman kirjasen postissa, mikäli saan tilauksen sähköpostilla. Etukäteen siihen voi tutustua netissä
Tunneosasto Kesäloma oli antoisa. Kaikki langan päät tuntuivat solmiutuvan yhteen. Sain taas tavata nuorimman kummilapsemme. Hän on juuri siirtymässä ekaluokalta tokaluokalle. Tädit ne aina kyselee, että ”mikä se onkaan kivoin aine koulussa?” Olipa mieluisaa kuulla, että käsityö ja erityisesti ryijyn ompeleminen. Olenhan aikoinaan tehnyt oman lopputyöni talonpoikaisryijyjen ja suomalaisugrilaisten koristekuvioiden vertailusta. Kesän aikana ryijynäkökulma täydentyi muutenkin mukavasti. Vierailin Designmuseon Ryijy! –näyttelyssä, johon liittyy hieno julkaisu. Pirkko Sihvo, entinen työtoverini Museovirastosta, julkaisi myös kirjan ryijyistä, aivan loistavan ”Rakas ryijy – Suomalaisten ryijyt”.
Jotakin käsityön arvostuksen noususta kertonee se, että kirpputoreilla ovat tekstiilien hinnat olleet pitkään aivan pohjalukemissa, mutta nyt oli pientä nousua jo tapahtunut. Erityisesti vanhojen ryijyjen hinnat ovat nousseet. Vaikka ei olisi tarvettakaan, niin viimeistään nyt kannattaakin ostaa itselleen oma ryijy. Työniloa syksyyn – nyt käydään käsiksi töihin!
Heljä Järnefelt Erityisasiantuntija
|