Koulujen tulisi vahvistaa tapapuolisesti ihmisen eri osa-alueita. Käsityö on merkityksellinen osa kokonaisvaltaista kasvatusta. Taito- ja taideaineiden avulla lapsia voidaan kehittää yllättävän monipuolisesti.

Taito- ja taideaineiden asemasta perusopetuksessa

Lasten ja nuorten pahoinvointi sekä erilaiset oppimiseen, kouluviihtymättömyyteen ja väkivaltaan liittyvät ongelmat ovat lisääntyneet. Osa peruskoulun päättävistä nuorista ei akateemisia valmiuksia painottavassa koulussa löydä suuntautumistaan eikä hakeudu jatko-opintoihin. On havaittu, että jotakin on tehtävä. Tämän tahtotilan yhtenä osoituksena voidaan pitää sitä, että hallitusohjelmassa on sitouduttu vahvistamaan taito- ja taideaineiden asemaa perusopetuksessa. Luovien oppiaineiden merkitystä on korostanut myös Pohjoismaiden neuvoston kulttuuri- ja koulutusvaliokunta toivoessaan opetusministerien huolehtivan näiden oppiaineiden asemasta kouluissa.

Taito- ja taideaineiden voidaan sanoa jääneen muiden aineiden jalkoihin, sillä yläluokkien valinnaiskursseja ei ole varattu niille taide- ja taitoaineille, joilla ei ole kaikille yhteisiä tunteja 8. ja 9. luokalla. Samaan aikaan, kun yhteisten taito- ja taideaineiden osuutta on vähennetty, on koulun ulkopuolisen taiteen perusopetuksen sekä toiminnallisuuteen perustuvien terapioiden tarve kasvanut.

Lapsen ja nuoren kehitys on kokonaisvaltaista. Fyysinen kasvu, motorinen ja tiedollinen sekä sosiaalis-emotionaalinen kehitys kietoutuvat yhteen ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat myös fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön kuuluvat tekijät. Tästä syystä yhdenkin osa-alueen kehityksellä on vahvoja yhteyksiä muihin osa-alueisiin. Lapsen monipuolisen kehityksen takaamiseksi olisi koulussa oltava riittävästi eri osa-alueita kehittävää toimintaa. Nykyisessä oppiainesidonnaisessa koulujärjestelmässä se merkitsee sitä, että kaikilla aineilla tulisi olla tasapuolinen asema.

Käsin tekeminen kehittää monipuolisesti

Käsityö koulun oppiaineena niveltyy käsityöllisen tuottamistoiminnan rinnalla lapsen ja nuoren fyysiseen, sosiaalis-emotionaaliseen ja psyykkiseen kehitykseen mm. tunteiden, kehon, neurologisten ja fysiologisten systeemien, psyyken ja ihmisten välisten suhteiden tasoilla. Kädellä on suuri edustus aivoissa suhteessa muihin ruumiinosiin ja käsityö voidaan luokitella yhdeksi keskeiseksi tieto- ja taitovalmiuksia rakentavaksi sisällöksi. Käsityö voi tukea sensorisen integraatioprosessin – eli aistien ja aistimusten integraation rakentumista auditiivisen, vestibulaarisen, proprioseptiivisen, taktiilisen ja visuaalisen integraatiojärjestelmän alueella. Verbosensomotoriset taidot ovat edellytyksenä kirjoitetulle ja puhutulle kielelle. Nämä taidot kehittyvät sensorisiin ja motorisiin taitoihin pohjautuen fyysisessä ja puheeseen pohjautuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Laajamittaiset karkea- ja hienomotorisen harjoituksen vaikutuksia koskevat tutkimukset ovat yksiselitteisesti osoittaneet motorisen harjoituksen myönteiset vaikutukset lapsen tiedolliseen kehitykseen. Nämä vaikutukset ilmenevät lisääntyneinä edellytyksinä hankkia, käsitellä ja varastoida tietoa. Ne ilmenevät myös äidinkielen parantuneena hallintana ja käyttötaitona. Myöhemmin kouluiässä motorinen kehitys edistää edelleen lapsen tiedollista kehitystä. Motorisen kehityksen vaikeudet ja sen erilaiset häiriöt puolestaan hidastavat lapsen tiedollista kehitystä.

Useissa ammateissa tarvitaan perusmotoriikkaan luettavien kädenkäytön taitojen lisäksi leikittelevää, taituroivaa motoriikan vaihetta, jota voidaan kehittää 7-vuotiaasta 14-vuotiaaksi. Tässä vaiheessa saavutettuja hienomotorisia perustaitoja jalostetaan. Käden ja sormien liikkeiden (hienomotoriikan) tai silmän ja käden yhteistyön (visuomotoriikan) vaikeudet näkyvät käden taitoja edellyttävässä oppimisessa, kuten mm. kirjoittamisessa tai erilaisten laitteiden ja työkalujen käytössä sekä tarkkuutta vaativassa työskentelyssä. Motoristen taitojen saavuttamiseen tarvitaan eri ruumiinosien koordinaatiota ja useiden eri aisti-, havainto- ja kognitiivisten prosessien välistä vuorovaikutusta.

Käsityön merkitys oppiaineena

Käsityö koulun oppiaineena on siis muutakin kuin hienomotorista harjoittamista. Käsityön erityinen kasvatuksellisuus perustuu kokonaisen käsityön tekemiseen ja käsityön eri sisältöjen monipuoliseen tuntemiseen. Tuotteen valmistusprosessin lisäksi käsityössä opitaan ideointi-, suunnittelu- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä tuotteen ja sen laadun että oman toiminnan arviointia. Samalla harjaannutetaan älyäkin tärkeämpää työmuistin sujuvuutta, kun suunnitelmia ja saatuja ohjeita tallennetaan ja tehdään jotakin juuri saadun tiedon kanssa.

Itse tekeminen, käsityö, on luonnollinen ja aito mahdollisuus sekä siirtää kulttuuriperintöä että uudistaa kulttuuria osallistavalla toiminnalla. Oman kulttuurin lisäksi se mahdollistaa muihin kulttuureihin tutustumisen. Käsityö voi olla luonteva konteksti saattaa eri ikäiset tai eri kulttuureista tulevat oppijat vuorovaikutukseen, yhteiseen toimintaan ja yhteisen kielen äärelle. Se on yhdessä toimittaessa vuorovaikutuksen väline, yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden luoja.

Tutkimusten mukaan joka viides lapsi kärsii psyykkisistä ongelmista. Käsityön avulla voidaan nostaa alitajuista psyykkistä materiaalia tietoisuuteen tai eheyttää psyyken rakennetta. Käsityö voi toimia kiireisen elämäntahdin keskellä rentoutumisen oppimisen välineenä. Käsitöissä huomio kiinnittyy toimintaan: kiire ja stressi siirtyvät oireiden sijasta kehon toiminnoiksi, jolloin mieli rauhoittuu. Samalla myös keskittymiskyky kehittyy. Käsityöprosessi voi johtaa voimauttavaan ja hallinnantunteen nostavaan flow-kokemukseen.

Kädentaitojen vahvistaminen voi tarjota heikommat akateemiset valmiudet omaaville kokemukselliseen oppimiseen painottuvan vaihtoehdon teoriaopinnoille. Kädentaidot nousevat esiin myös vaihtoehtoisessa elämäntavassa itse tekemisenä, tuotteiden kierrättämisenä ja uudistamisena sekä yleisemmin kestävään kehitykseen liittyvänä tietoutena, osaamisena ja vastuunottona. Käsityö mahdollistaa yksilön, luonnon ja yhteiskunnan välisen yhteyden materiaalisen elämyksen ja kriittisen tietämyksen avulla. Käsityön merkitystä ja tehtävää koulun oppiaineena voidaan perustella myös sillä tietotaidolla ja eettisten kysymysten tarkastelulla, jonka nimenomaan käsityön tekeminen antaa ihmiselle yhteiskunnallisena vaikuttajana ja luonnonvarojen käyttäjänä sekä maapallon saastumiseen liittyvien asioiden arvioitsijana.

Käsityössä pitäisi olla mahdollisuus kiireettömään luovaan toimintaan, aikaa pysähtyä elämysten äärelle. Oppilaat tarvitsevat vasta-alkajina aikaa perehtyä eri materiaaleihin ja käytettäviin tekniikoihin. Aikaa vaatii myös oppilaan suunnitteleman tuotteen valmistusprosessi, jossa oleellinen osa oppimista on eteen tulevien ongelmien ratkaisu ja niistä oppiminen. Geneeristen, yleisempien elämässä tarvittavien taitojen harjoittelu voi toteutua luontevasti yhdessä tekemisen sekä yhdessä opitun ja koetun jakamisen avulla.   

Tietojen ja taitojen oppimisen avulla luodaan edellytyksiä lapsen ja nuoren monipuoliselle kasvulle ja kehitykselle siten, että samaan aikaan oppilas iloitsee oppimisestaan. Käsityöntunneilla on mahdollista antaa kaikille oppilaille osaamisen ja osallistumisen kokemuksia, jotka auttavat oppilaan itsetunnon ja -luottamuksen sekä minäkuvan kehittymisessä.

Kirjoittaja on Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen professori ja varajohtaja.

Lähteet

Kallio, T. & Kinos, S. 1997. 0-luokat Turussa. Teoksessa: T. Lamminmäki & L. Meriläinen (toim.) Onnistunut aikalisä? Kokemuksia koululykkäyksestä. Helsinki: WSOY, 14-26.

Kojonkoski-Rännäli, S. 1995. Ajatus käsissämme. Käsityön käsitteen merkityssisällön analyysi. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta, julkaisusarja C.

Prechtl, H.F.R. 1993. Principles of early motor development in the human. Teoksessa: A.F. Kalverboer, B. Hopkins, R. Geuze & R. Magnusson. (toim.) Motor development in early and later childhood. Cambridge: University Press, 35−50.

Pöllänen, S. 2007. Käsityö terapiana ja terapeuttisena toimintana. Teoksessa: Niikko, A., Pellikka, I. & Savolainen, E. (toim.) Oppimista, opetusta, monitieteisyyttä. Kirjoituksia Kuninkaankartanonmäeltä. Savonlinna: Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. http://sokl.joensuu.fi/verkkojulkaisut/monitiet/pollanen.htm

Vauclair, J. 1993. Tool use, hand operation and the development of object manipulation in human and non-human primates. Teoksessa: A.F. Kalverboer, B. Hopkins, R. Geuze & R. Magnusson. (toim.) Motor development in early and later childhood. Cambridge: University Press, 205−216.