Tekemällä tehtyjä iloja

Muutama vuosi sitten kirkon piireissä kuohui. En muista kuka kinasteli ja mistä sillä kertaa. Kiistan osapuoleksi joutunut pappi ehdotti, että eripuraiset tahot kokoontuisivat yhteisen pöydän ääreen. Ehtoolliselle he tuskin olisivat kyenneet, mutta pappi ehdottikin, että he tekisivät jotain yhdessä ja oppisivat sitä kautta tuntemaan toisensa ja löytäisivät keskusteluyhteyden. Olipa hieno ajatus, mutta onkohan asia noin, mietin.

Olen tottunut seisomaan oven suulla pölkkynä, löytämään tyhjästä vielä keräämättömän nuppineulan, vastailemaan nokkelasti iänikuisiin virnuileviin aneluihin, eikö me ope voitaisi tänään päästä vähän aikaisemmin. 

Mutta tuli päivä, kun menin sanattomaksi. Ilmoitin, että huomenna pääsette kotiin jo tuntia aikaisemmin, kun opettajilla on erikoiskokous. Hurraa-huutojen sijaan alkoikin kahden päivän poru. Eikö me millään saada opettaja olla sitä viimeistäkin tuntia? Onko sun pakko mennä sinne kokoukseen? Perutaan tunti vaikka joku toinen päivä. 

Mentävä oli, vaikkei huvittanut. Meillä oli nimittäin tavattoman mukavaa, koulussa.

Luokassamme rakenneltiin aikakoneita käpylehmäasenteella - materiaaleina kenkälaatikot ja romut. Yhteistoiminnan opettelu on välillä ollut haastavaa, mutta aikakoneita tehdessä rikkinäiset kynät, putkenpätkät ja jouset vaihtoivat omistajaa sujuvasti kuin marokkolaisella torilla, hyväntahtoisesti hälisten. Kantelukoneet olivat mykistyneet! Kerraksi kaavailemani projekti oli venynyt jo kolmeen viikkoon, kun en vain raaskinut hoputtaa töitä valmiiksi, sen verran taianomainen yhdessä tekemisen tunnelma oli.

Minusta oli parasta seurata, kun oppilaat toimivat omaehtoisesti ja kehottamatta. Oppilaista parasta oli rakentaminen. ”Sai vain tehdä ja keksiä.” Syyspäivillä heräteltiin miettimään käsityön uusia tuulia niin puheissa kuin pajoissakin. Kuvainnollisia ”käsityökonservatiiveja” ravisuteltiin miettimään, mitä taitoja ja millä perustein tulisi hallita. Sitä tullaan miettimään lähitulevaisuudessa enemmänkin.  Yksi puolustaa yhtä asiaa, toinen toista. Perinteitä painottavat, tulevaisuutta visioivat, talouselämää tähdentävät ja humanismia korostavat aatteet ja teesit sinkoilevat. Toivottavasti mielessä pysyy myös lapsi, jonka mielestä parasta on tekeminen tässä ja nyt.

Jotta tekeminen on tulevaisuudessakin mahdollista, on edelleen vain jaksettava puolustaa käsityötä, kuten liittomme uudet kunniajäsenet muistuttavat. Oulussa onkin käyty hienosti kampanjoimaan käsityön opetuksen puolesta.

Yhdessä asioita tehdään myös liitossa. Tekijänaisia luotsaa vuoden alusta puheenjohtajana Jaana Inki. Omasta puolestani olen nauttinut uudesta roolistani yhteistyössä. Olen saanut lueskella sähköpostiin tupsahdelleita juttuja käsityönopettajien kokemuksista, tutkimuksista matkailuun. Toivottavasti ne innostavat sinuakin talvisessa aherruksessa.

Tehdään mitä tehdään, mutta tehdään ainakin arjesta yhteistä ja siksi parempaa.

Outi