Mariitta Savolainen

Kasvatustieteen maisteri, lähes 25 vuotta vaatetusalan ammattiaineiden opettajana Espoossa, nykyään Omniassa. Apuraha vuonna 1994 Ulla Räty-Raihan kanssa pro gradu -tutkielmaan, aiheena  CP-vammaisen ulkoilupuvun itsepuettavuus.

Miten kiinnostuit vammaisvaatetuksesta?

Helsingin leikkuuopistossa järjestettiin 1970-luvun lopulla kaavoitus- ja ompelukurssi vammaisten lasten äideille, jolle pääsin opettajaksi.

Mikämerkitys apurahalla oli opiskelussanne?

Se velvoitti jaksamaan. Puskimme toisiamme eteenpäin. Se myös paransi opiskelijoidemme asennoitumista vammaisen kohtaamiseen. Rahan käytimme kokeiluhaalareiden materiaaleihin.

Mitä apurahan tehokas käyttö edellyttää?

Työtään kannattaa tuoda esille. Menimme mukaan Sokrates-projektiin. Lyhytkasvuisten ja pyörätuolissa istuvien vaatteiden suunnitteluhanke on yksi esimerkki ranskalaisten ja espanjalaisten koulujen kanssa tehdystä yhteistyöstä, jonka tulokset esittelimme muotinäytöksessä Barcelonassa vuonna 2001.

Mitä ammattikoulutuksen alueita pidät tärkeinä käsityön opetuksen kehittämisessä?
Ammattikoulutuksen etuna on painottuminen tekemiseen. Nyt olisi hyvä edistää sisustamiseen ja tilojen hallintaan liittyviä sisältöjä sekä erityisvaatteiden kaavoitusta ja valmistusta. Ylemmän tahon tavoitteena on kovien ja pehmeiden materiaalien työstämisen yhteensovittaminen.

Tarja Kröger

Kasvatustieteen tohtori, lehtorina Savonlinnan käsityönopettajan koulutuksessa. Ensimmäinen apuraha lisensiaattityöhön v. 993, toinen väitöskirjan loppuvaiheisiin v.2002 ja kolmas kongressimatkaan v.2007. Kaikki liittyvät ”Käspaikka” -sivuston oppimateriaalien monipuoliseen tarkasteluun.

Mitä apurahat ovat merkinneet?

Vuoden 1993 oli ensimmäinen henkilökohtainen apurahani. Tutkijanuran alkuvaiheessa rahoituksen saaminen muualta olisi ollut hyvin vaikeaa. Väitöskirjaani myönnetty apuraha oli myös henkisesti olennainen kiinnostuksen osoitus tutkimusaiheelleni. Kolmas apuraha mahdollisti osallistumiseni kansainväliseen ”Digital Craft ” konferenssiin, ja usko työhön verkko-oppimateriaalien parissa lujittui.

Mitä apurahan tehokas käyttö edellyttää tutkijalta?

Hakijalla täytyy olla selkeä näkemys ja suunnitelma toiminnalleen. Apurahan saaminen synnyttää myös velvollisuuden tunteen: minun on vietävä lupaamani asia kunnolla päätökseen, koska olen sen velkaa apurahan myöntäneille.

Mitä alueita pidät tärkeinä käsityön opetuksen kehittämisessä?

Pidän tärkeinä sosiaalisen median välineiden hyödyntämisen sekä monikulttuurisuuskasvatuksen. Monikulttuurisuuskasvatusta on konkretisoitava eikä sitä pitäisi nähdä vain maahanmuuttajille tarkoitettuna prosessina. Sosiaalisen median välineiden nopea kehitys nähdään suurena muutoshaasteena. On pohdittava, miksi olisi hyvä ottaa käyttöön sellaisia työkaluja kuten blogit, wikit, kuvan- videon- ja äänenjakopalvelut, virtuaaliset kohtaamispaikat tai yhteiset linkkilistat, joihin liittyy paljon ohimeneviä muoti-ilmiöitä. Tarvitaan paitsi rohkeutta kokeiluun myös keskeneräisyyden sietoa näiden palveluiden kehittymisen seuraamisessa.

Inga Pihlhjerta

Helsingin työväenopiston opettajana. Apurahan Islannissa pidettyyn pohjoismaiseen kansallispukuseminaariin kesällä 2006.

Mitä matka-apuraha merkitsi?

Se oli ensimmäinen apuraha, jonka olen saanut. Sain mahdollisuuden matkaan sekä luennon valmistamiseen. Olin edeltävän kevään vuorotteluvapaalla, joten tuloni olivat normaalia pienemmät. Luennoitsijoille ei etukäteen voitu luvata palkkioita eikä edes matkakorvauksia. Palkkio ja apuraha kattoivat seminaarimatkan välittömät kustannukset.

Mitä apurahan tuloksekas käyttö edellyttää?

Tarvitaan hyvä suunnitelma hankkeen kokonaisrahoituksesta, työskentelystä sekä yhteyksien luomista ja mahdollisten lupien hankkimista. Jälkikäteen on tärkeää laatia tärkeimmistä asioista raportti. Tarkoitushan on, että hyöty kohdistuisi muillekin kuin vain apurahan saajalle. Itse kirjoitin artikkelin Tekstiiliopettaja-

lehteen ja pidin muun muassa seminaariluennon kansallispukukurssilaisille.

Mitä aikuiskoulutuksen alueita pidät tärkeinä käsityön opetuksen kehittämisessä?

Monipuolisesti kaikkia! Kansalaisopistossa opiskelu on omaehtoista. Tarjonnan peruspaletin on tärkeä olla kunnossa ja lisänä ajankohtaisia uutuuskursseja. Kierrättäminen ja kuluttajataidot sisältyvät

kaikkeen opetukseen. Osa kävijöistä on entistä iäkkäämpiä, mikä asettaa pedagogisia haasteita sekä opettajille että opetustiloille. Sosiaalisen median käyttäminen käsityönopetuksen välineenä kiehtoo. Opetan materiaalioppia verkossa kahdelle opiskelijaryhmälle ja opiston käsityönopetus on juuri avannut oman blogin www.opistostakasin.fi.