Andien käsityökulttuuria Perussa

Teksti ja kuvat Sirpa Kokko

Unelmilla on taipumus toteutua, minkä koin viime kesänä matkallani Perussa. Olin pitkään haaveillut pääsevän tutustumaan perulaiseen käsityökulttuuriin, mikä mahdollistui nyt Aino-koti -säätiön apurahan avustuksella. Opiskelin Inkojen pyhässä laaksossa, Calcan pikkukaupungissa kolme viikkoa Andien käsityökulttuuria, kosmologiaa ja semiotiikkaa. 

Koulutusta järjestää Apulaya Center for Andean Culture, ja osallistujille räätälöidaan toiveiden mukainen ohjelma. Minun opiskeluaikanani paikalla oli yksi chileläinen musiikin opiskelija viikon ajan, ja muutama opiskelijaryhmä kävi päivän vierailuilla. Muutoin sain yksityisopetusta. 

Paikan omistajapariskunta Emerita ja Valerio pitivät luentoja Andien kulttuuriperinnöstä. Opin, että Andien kosmologiassa oleellista on kaiken liittyminen kaikkeen. Holistinen näkemys `Ukhupacha´ pitää sisällään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Lisäksi koko elämä ja työ on pyhää. `Pachamamaa´ eli äiti maata kunnioitetaan rituaalein, joissa uhrataan kokapensaan lehtiä, ruokaa ja juomaa. Myös `Aput´ eli vuorien jumalat ovat keskeisiä. Kullakin vuorella on oma Apu, joka vaikuttaa lähistöllä asuvien ihmisten elämään. Ja vuoriahan Andeilla riittää!

 

Käsityöt pyhiä

Myös käsitöiden tekeminen on pyhää, sillä käsillä tehden ollaan konkreettisesti yhteydessä maailmaan. Pääsin perehtymään Andien perinteisiin käsitöihin kudontaan, neulontaan ja värjäykseen. Valerion äiti Mamacha opetti minulle Andeille tyypillistä backstrap -kudontaa. Loimme Mamachan kanssa loimen pihamaalta löytyneiden oksien varaan. Viriötä varten loimeen laitettiin erillinen lanka. Aloittelin kapean nauhan kudonnalla ja harjoittelin erilaisia kuvioita. Kullakin kuviolla on oma merkityksensä, minkä kutojat tietävät. Käsitöiden symbolikielen sanotaankin olevan Andien alkuperäinen kirjoitusmuoto, jonka avulla on välitetty tietoa. Harjoittelin alueelle perinteistä kaksipuoleista kudontaa, jossa sama kuvio muodostuu kudonnaisen molemmille puolille peilikuvana. 

Minulle oli riittävästi haastetta harjoitella muutamia kuvioita kapeaan nauhaan. Paikalliset kutojat tekivät vauhdilla leveitä kudonnaisia, joissa oli monimutkaisia kuvioita. Kuvion suunnittelu kaksipuoleiseen kudonnaiseen vaatii paljon laskemista, ja Emerita kutsuikin kudontaa Andien matematiikaksi. Kaksipuoleisessa kudonnaisessa toteutuu myös duaalisuus, joka on keskeinen osa Andien ideologiaa. Ajatellaan, että maailmassa asioilla on kaksi puolta, joiden tulee olla tasapainossa keskenään.  

Vierailin myös Andien vuoristossa sijaitsevassa Acha Alltan kylässä ja osallistuin kylän jokaviikkoiseen kokoontumiseen, jossa keskustellaan kylän asioista ja tehdään käsitöitä. Kaikilla oli hauskaa, kun minä ponnistelin mukana vaatimattoman kudonnaiseni kanssa. He neuvoivat minua kilvan kudonnaistekniikan mysteereistä. Kyläläisen oppivat käsitöitä pienestä pitäen, ja parhaat opettajani olivatkin 13-vuotias Aydee sekä 10-vuotias Ida.

 

Neulontaa ja luonnonvärjäystä

Viimeisen viikon opettajanani toimi Pedro, joka opetti minulle neulontaa. Kudonnan jälkeen huokaisin helpotuksesta, sillä neulonnan niksit avautuivat minulle hyvin suomalaisen neuletekniikan perusteella. Alkuun tosin hämmennyin siitä, että neulepuikkojen toisessa päässä on koukku. Koukkua tarvitaan joissakin hienommissa reunakuvioissa. Olin myös ihmetellyt sitä, miksi perulaiset laittavat neulelangan kaulan ympärille. Nyt tämäkin arvoitus ratkesi: kaulan ympärille laitetaan monivärisen kuvion pohjalanka, jotta samalla kerroksella olevat eriväriset langat eivät sotkeutuisi sen kanssa. Ja eri värejä tosiaan riitti, sillä jokainen kuvio neulottiin eri värillä. 

Pedro ja Mamacha opastivat minua myös lankojen luonnonvärjäykseen. Arvokkaimmat eri paikoissa myynnissä olleet tekstiilit olikin värjätty luonnonväreillä. Materiaalina käytetään joko alpakan tai lampaan villaa. Karkeampiin tekstiileihin, kuten säkkeihin, käytetään laaman karvaa. 

Minuun teki vaikutuksen Andien käsitöiden vaativuus. Niin kudonnaiset kuin neuleet valmistetaan hyvin ohuesta langasta, ja ne kuvioidaan monimutkaisin kuvioin. Kuvioista ja väreistä voi päätellä, mistä kylästä tekijä on lähtöisin. Kukin käsityön tekijä tekee kuitenkin myös omia valintojaan, joten jokainen käsityö on uniikki. Yksityisen ja yhteisöllisen vuorovaikutus on keskeistä Andien kulttuurissa. Sekä miehet että naiset tekevät kaikenlaisia käsitöitä, mutta naiset kutovat ja miehet neulovat enemmän. Erityisesti Chullon, miesten neulepäähineen, valmistus kuuluu miehille.

Olin Perussa kaiken kaikkiaan kuukauden ajan ja vierailin monissa Inkojen kulttuurihistoriallisissa kohteissa. Andien alue teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Itse toimin pääosin espanjan kielellä, mutta ilman sitäkin tulee toimeen, sillä perulaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita.

 

- - - -

Tarkempaa matkakuvausta blogissani: sirpainperu.wordpress.com

Dos., KT, Sirpa Kokko työskentelee Helsingin yliopistossa Käsityötieteen ja käsityönopettajan koulutuksessa yliopistonlehtorina. sirpa.kokko@helsinki.fi 

Mamacha opettaa kutomaan puutarhassa.
Pedro värjää lankoja luonnonväreillä.
Accha Altan pojat oppivat jo nuorina kutomaan ja neulomaan.