Craftivismi – Matalan kynnyksen aktivismia käsityön keinoin

Teksti ja kuvat Outi Lähetkangas

Marraskuussa Helsingin yliopiston Tiedekulmassa on yleisöä ruuhkaksi asti. Innostunut ilmapiiri on käsinkosketeltava. Tänne on tultu kuulemaan mitä on craftivismi. Puhujana on britti Sarah Corbett, nuori nainen, jolla on mielipiteitä ja tahtoa muuttaa maailmaa. Nimenomaan tästä tahdosta kaikki alkoi.

Sarah on pitkän linjan aktivisti, joka on vanhempiensa mukana kulkenut lapsesta asti mielenosoituksissa ja protesteissa kotiseudullaan Liverpoolissa ja myöhemmin ympäri Isoa-Britanniaa, koettaen parantaa kotimaansa yhteiskunnallisia ongelmia. Aikuisena hän on työskennellyt useissa hyväntekeväisyysjärjestöissä ja erilaisissa avustusorganisaatioissa. Työhön kuului paljon matkustamista eikä harrastuksille jäänyt aikaa. Sarah koki etääntyvänsä aatteesta, sillä perinteinen aktivismi tuntui liian aggressiiviselta ja hän epäili jopa mielenosoitusten ja vetoomusten toimivuutta vaikuttamiskeinoina. Ristipistoja harrastava Sarah alkoi kirjoa junamatkoilla rentoutuakseen. Meditatiivinen pistely auttoi uupunutta Sarahia kuten niin montaa muutakin hektisen elämän yllättämää.

Mietelauseita kirjoen

Käsitöiden tekeminen on hidasta ja aikaavievää, joten siinä ehtii hyvin miettiä syntyjä syviä. Sarah alkoi kirjoa pieniä mietelauseita. Junassa ristipistoja tekevä mustatukkainen nuori nainen herätti ihmisissä kiinnostusta. Sarah oivalsi, että kirjontatyön aiheen esittely siitä kysyville ihmisille on vähemmän päällekäyvä tapa olla aktivisti kuin huutaminen mielenosoituksissa. Aktivismia käsityön keinoin. Se sopi ujolle Sarahille enemmän kuin hyvin.

Aiheen tiimoilta syntyi blogi “A lonely craftivist” vuonna 2008. Sen kautta Sarah sai seuraajia ja samanmielisiä tovereita, jotka halusivat liittyä mukaan. Heidän kanssaan Sarah perusti Craftivist Collectiven ja haluaisikin yhä kaiken toimintansa olevan kollektiivin nimissä. Vuosien saatossa hänestä on kuitenkin tullut koko craftivism-käsitteen tunnetuin nimi.

"Craftivismi on intohimoista, mutta kohteliasta, provokatiivista, mutta kärsivällistä ja innostaa ihmisiä keksusteluun. ---Tunnetuimpia craftivismejä ovat pienet ristipistotaulut, joita asetetaan julkisiin paikkoihin ihmisten löydettäviksi."

Termin “craftivism” keksi sosiologi Betsy Greer 2003, mutta käsitteenä se on vanhempi. Käsityön avulla on jo pitkään tuotu esille sosiaalista epätasa-arvoa, esimerkiksi 1970–80-luvuilla, jolloin chileläiset naiset käyttivät applikoitua tekstiilitaidetta (“Arpillera-liike”) apuna diktaattori Pinochetin syrjäyttämisessä ja kansan kärsimysten tallentamisessa.

Craftivismi on yksi “hiljaisen aktivismin” muoto. Se on intohimoista, mutta kohteliasta, provokatiivista, mutta kärsivällistä, innostaa ihmisiä keksusteluun ja väittelyyn eikä survo aktivismia väkisin ihmisten kurkusta alas. Jokainen toteuttaa craftivismiä omalla tavallaan.

Tunnetuimpia craftivismejä ovat pienet ristipistotaulut, joita asetetaan julkisiin paikkoihin ihmisten löydettäviksi. Taulussa saattaa lukea esimerkiksi “Evil fourishes when good people do nothing.” eli vapaasti käännettynä “Pahuus kukoistaa silloin kun hyvät ihmiset eivät tee mitään.”

Matalan kynnyksen aktivisteja

Craftivist-kollektiivi keskittyy pääasiassa sosiaalisen epätasa-arvon ongelmiin, köyhyyteen ja ihmisoikeuksiin. Toiminnassaan he kokevat tärkeäksi positiivisen asenteen ja helpon lähestyttävyyden.

Craftivistit pyrkivät olemaan “matalan kynnyksen aktivisteja” ja craftivismi onkin monelle ensimmäinen kerta poliittisen vaikuttamisen tai aktivismin saralla. Kollektiivi myy verkkosivuillaan ja tapahtumissaan pieniä kirjontapakkauksia ja Sarahin kirjoittamaa kirjaa “A little book of craftivism” rahoittaakseen toimintaansa.

Sarahin mielestä aktivismin tärkein toiminta ei ole varainkeruuta, vaan vaikuttamista. Tärkeintä olisi saada ihmiset ajattelemaan ongelmien syitä, seurauksia ja omaa panostaan. Mitä minä voisin tehdä tämän asian hyväksi? Onko minulla jotakin taitoja joita voisin käyttää muiden auttamiseksi?

Craftivistien mielestä käsityö ja aktivismi sopivat yhteen viidestä syystä.

1. Sisäinen aktivismi. Käsityötä tehdessä rauhoittuu miettimään omaa toimintaansa. Miten itse toimin osana ongelmaa? Vahingoitanko toimillani muita? Craftivismi muuttaa tekijää yhtälailla kuin vastaanottajaa.

2. Hellävarainen aktivismi. Perinteinen aktivismi koetaan aggressiiviseksi ja syyttäväksi. Käsityö auttaa osoittamaan aitoa kiinnostusta ja välittämistä, sillä sen tekemiseen kuluu paljon aikaa ja lopputuote on yleensä pehmeää, “naisellista” ja helposti lähestyttävää.

3. Mielenkiintoinen aktivismi. Huutamisen ja suurten julisteiden rinnalle craftivismi tuo pienen ja yllättävän. Craftivismejä tavataan asettaa kaupungilla erikoisiin paikkoihin, joista ne eivät heti hyökkää silmille, vaan vain herättävät kiinnostuksen: "mikä ihme tuolla on?"

4. Hiljainen aktivismi. Tavallinen aktivismi on helppo ohittaa, yksi mielenosoitus tai protesti on nopeasti ohi. Pieniä craftivismejä ja niiden tekijöitä ihmiset lähestyvät itse omasta halustaan. Kysyjälle voi kertoa tekevänsä kirjontaa epäoikeudenmukaisuudesta ja kysyä mitä mieltä hän on.

5. Iloinen aktivismi. Craftivimi yrittää pitää aktivismissa toiveikuuden ja innostavuuden. Ihmiset eivät yleensä pidä siitä, että heitä syyllistetään. Aktivismi muuttuu helposti aktivistia itseään rasittavaksi taakaksi. Craftivismin avulla yritetään pitää koko maailman epäkohtien taakkaa kaatumasta pienen ihmisen niskaan. Aktivismin ei pidäkään olla kivaa, mutta tyydyttävää, ei liian vaikeaa mutta työlästä, aivan kuten uuden käsityötaidon opetteleminen.