Uusia ideoita kudontaan

Teksti ja kuvat Päivi Fernström 

Mitään ei ole keksitty valmiiksi! Ei edes kudonnan välineistöä, joka ajoittain tuntuu jähmettyvän vanhoihin uomiin. Yleensä, kudonnassakin, vain tietotekniikka ja uudet sovellukset ovat oletettavia ja odotettuja uudistuksia. Toisin on virolaisen tekstiilitaiteilija ja keksijä Kadi Pajupuun ateljeessa. Hän luo uusia ideoita ja kehittää välineistöä käsin kudonnan vanhaan virtaan.

Kaikki kudontaa joskus harrastaneet tietävät, että kangaspuissa yleensä vallitsevat rajat ja tiukka järjestys: loimilangat pysyvät tasaisessa järjestyksessä halutun tiheyden mukaan valitussa pirrassa, niisivarret liikkuvat täsmällisesti etukäteen rakennetun sidonnan mukaan ja kutoja lyö luhan avulla kuteen tasaisesti kankaan suulle. 

Tämä kaikki on nyt iloisesti kyseenalaistettu. Kadi Pajupuun ateljeessa Tallinnan keskustassa on kangaspuut, joista syntyy aivan uudenlaisia tekstiilejä. Langat kiertyvät ja kääntyvät, tihenevät ja loittonevat, kuplivat ja tasoittuvat saman kudoksen pinnalla.

– Halusin kudoksien pintaan elävyyttä. Mietiskelin, miten saisin aikaan lankojen kiertoja, risteyksiä ja loimien paikkojen vaihtoja. Minulla oli selvä kuva päässäni, ja aloin purkaa ajatusta teknisesti. Halusin pystyä siirtämään ryhmiä loimilankoja ja saavuttamaan suurempaa joustavuutta. Ensinnäkin halusin loimilangat pois niiden jäykästä järjestyksestä, jossa ne ovat tavallisessa pirrassa, hän kertoo.

Ratkaisu oli monta irtonaista pirtaa yhden jäykän pirran tilalle. Sellaisia, joita ei laitettaisi luhaan ja tiukasti luhan kansi päälle. Nauhapirrat olivat ratkaisu, mutta ajatusta piti kehitellä ja Kadi otti siksi yhteyttä pätevään ja luotettavaan kangaspuiden osien toimittajaan. Ahti Parijõgi teki Kadille ohuet ja kevyet, laserleikatut nauhapirrat, jotka nyt siis saivat uudenlaisen käytön kangaspuiden pirtoina. Näiden pirtojen kanssa Kadi käyttää eri paksuisia loimilankoja – kokeilu, kääntely ja leikki voi alkaa. Pirtoja käytetään myös kudelankojen lyömisessä kankaan suulle, sillä luhaa ei näin kudottaessa tarvita.

Sitten Kadi halusi saada loimet välillä tiheäksi, välillä harvaksi, saman kudoksen aikana. Nyt ongelma oli toista juurta, joten oli ajateltava pirtaa staattisena, mutta pirran välien tulisi olla muunneltavissa. Kadi meni rautakauppoihin, tee-se-itse kauppoihin, pyöräliikkeisiin ja etsi ideoita omien sanojensa mukaan aivan joka paikasta. Näin syntyi lopulta RailReed eli Kiskopirta.

– Nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että pirran liikkuvat moduulit kulkevat kiskomaista osaa pitkin, Kadi selittää.

 

Ideat kiertoon!

Paitsi, että Kadi Pajupuu kokeilee ideoitaan itse, hän toivoo muiden käyttävän ja kehittävän niitä. Kadi opettaa Tarton Art Collegessa tekstiiliosastolla. Siellä on annettu tukea ja ymmärrystä Kadin vallankumouksellisille keksinnöille. Esimerkiksi tekstiilisuunnittelija Jula Pärdi on taitava kutoja, joka on kokeillut Kiskopirran mahdollisuuksia. Kadista Juula osaa hahmottaa Kiskopirran potentiaalin ällistyttävin tuloksin. 

– Oma taiteellinen näkemykseni on aivan erilainen materiaaleiltaan ja tekniikoiltaan. Tämä on todellakin kehitysprojekti, jonka haluan jakaa monien muiden ihmisten kanssa. Rohkea kokeileminen, ”virheet” ja yksinkertaiset testaukset saattavat myös johtaa ajatuksia seuraavalle tasolle, hän kertoo.

Kadi on hyvin avoin uusien ideoidensa suhteen. Hänellä on kuitenkin myös useita patentteja, joita hän on hakenut lähinnä siksi, että keksinnöt ja ajatukset otettaisiin tosissaan. Ei siksi, että hän pelkäisi kopioimista. 

– Puhumalla muiden kanssa saan uusia ajatuksia ja ratkaisuja ongelmiini. Näin kehitys menee eteenpäin. 

Kiskopirta.
Kadi Pajupuu esittelemässä Juula Pärdille ideoimaansa Kiskopirtaa. Helsingin yliopiston käsityötieteen opiskelijat saavat myös kutoa uudella pirralla. Kiskopirta numero 4 on ostettu opiskelijoiden käyttöön.
Juula Pärdin graafinen kokeilu.
Pirtojen kääntelyllä muodostettua kudospintaa.