Aineeton kulttuuriperintö – sammiollinen ideoita ja oivalluksia

 

Käsitöiden tekeminen ja siihen liittyvä tietotaito on elävää, aineetonta kulttuuriperintöä. Virkkuukoukun ja langan yhteistyönä syntyy virkkaajan käsissä aineellinen luomus, mutta taito virkata on aineetonta. Aineettomuus on tietotaitoa, joka kietoutuu käsityövälineiden ja materiaalien vuoropuheluun. Aineettomaan kulttuuriperintöön liittyy vahvasti myös yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen. Tieto, merkitykset ja kokemukset siirtyvät ystävältä ystävälle, vanhemmalta lapselle, opettajalta oppilaalle ja toisinpäin. Samalla perinteet myös kehittyvät ja uudistuvat ja muutos onkin oleellinen osa aineetonta kulttuuriperintöä. Aineettomaan kulttuuriperintöön liittyy perinteen juuret ja tulevaisuus, mutta perinteen eläväksi tekemisessä on oleellista erityisesti se, mitä tehdään tässä hetkessä.

Unescon yleissopimukseen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta kuuluu jo 177 maata ja Suomessa sopimus ratifioitiin vuonna 2013. Sopimukseen kuuluvan luetteloinnin tarkoituksena on kuvailla perinteitä ja jakaa niistä tietoa eteenpäin. Suomessa on käytössä kaikille avoin, matalan kynnyksen Elävän perinnön wikiluettelo, josta löytyy suuri kattaus erilaisia perinteitä aina kengän käsityöllisestä valmistuksesta mölkyn pelaamiseen ja keppihevosharrastuksesta aavetarinoihin. Tällä hetkellä luettelossa on 140 artikkelia ja se elää ja päivittyy jatkuvasti.

Myös lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus kirjoittaa wikiluetteloon artikkeleita heille tärkeistä perinteistä. Tällä hetkellä lasten kirjoittamia artikkeleita on esimerkiksi maksalaatikko ja maanvalloitus. Voisivatko sinun koulusi oppilaat tehdä artikkelin heille tärkeästä käsityöperinteestä?

Elävän perinnön wikiluettelosta voi hakea kansalliseen luetteloon, jossa on ensimmäisen hakukierroksen jälkeen 52 kohdetta. Kolmannella, kansainvälisellä luetteloinnin tasolla voi hakea Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, johon Suomi aikoo tulevina vuosina ehdottaa ensimmäisinä kohteinaan saunomista ja Kaustilaista viulunsoittoa.

Käsityön elävä perintö Suomessa

Suomen tasolla käsityötä elävänä perintönä on työstetty ja pohdittu monesta näkökulmasta. Osana aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen toimeenpanoa on kirjoitettu useita käsityöaiheisia wikiartikkeleita, järjestetty käsityöseminaareja ja julkaistu laaja verkosta löytyvä artikkelikokoelma: Itsetekemisen perinne – Käsityöt elävänä kulttuuriperintönä.

Lisäksi useista toimijatahoista koostuva käsityörinki kokoontuu säännöllisesti pohtimaan aineettoman käsityöperinnön ajankohtaisia teemoja ja tulevaisuutta. Käsityöringin toiminnan myötä on syntynyt myös Taitoliiton julkaisemat Käsityön äärellä -keskustelukortit, jotka johdattavat 80 herättelevän ajatuksen ja 240 kysymyksen myötä pohdiskelemaan käsityötä erilaisista näkökulmista ja pureutumaan sen merkityksiin. Teemoina korteissa on käsityöperinne, käsityötaito, yhteisökäsityö, hyvinvointikäsityö ja käsityövaikuttaminen. Korttien avulla voidaan johdattaa uudenlaisten oivallusten pariin käsityön äärellä.

Ideoita opetukseen

Käsitöiden merkitys osana aineetonta kulttuuriperintöä näkyy myös Unescon tasolla. Unescon luetteloista löytyy esimerkiksi pitsiperinteitä, lelujen valmistusta ja lasinpuhallusta. Unescon luetteloihin kannattaakin tutustua, sillä ilmiöistä löytyy paitsi kuvia, myös ilmiöitä hurmaavasti ilmentäviä videoita.

Vietämme nyt kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018 ja aineeton kulttuuriperintö on näppärästi sisällytettävissä eri aiheiden opetukseen. Ideoita tähän löytyy Elävän perinnön oppimateriaalisivustolta, jonka Museovirasto on tuottanut yhdessä Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran kanssa. Sivustolta löytyy oppimateriaalia sekä suomalaisten että eurooppalaisten aineettoman kulttuuriperinnön ilmiöiden tarkasteluun.

Voit nopeasti sukeltaa oppilaiden kanssa eri aihealueisiin kuvakoosteiden avulla, tutustuttaa aiheeseen Kahoot! -visailulla ja hyödyntää kuvakortteja ilmiöistä keskustelemiseen. Sivustolta löytyy myös kattavat PowerPoint esitykset, joita voi muokata omaan opetukseen sopiviksi. Tehtäväpaketeista löytyy paljon valmiita ja helposti sovellettavia tehtäviä eri oppiaineisiin.

Aineettoman kulttuuriperinnön ilmiöissä on valtavasti ammennettavaa erityisesti käsityön opettamiseen. Ilmiöitä voi ensinnäkin hyödyntää erilaisten käsityötekniikoiden tarkasteluun Suomessa ja muualla maailmassa.

Jos aiheena on kutominen, voi aihetta tarkastella suomalaisten perinteiden näkökulmasta Elävän perinnön wikiluettelon avulla tai ottaa innoittajaksi vaikkapa tapettikudonnan Ranskassa Unescon luetteloa hyödyntäen.

Samalla kun käsityöperinteisiin liittyy tietotaitoa, sisältävät ne myös paljon tunteita, kokemuksia ja näkökulmia, joista ammentaa luovuutta ja ideoita. Ilmiöt ovat visuaalisuuden aarreaitta. Esimerkiksi omaan painokuosiin voi napata värejä ja muotoja esimerkiksi pääsiäiskokkojen loimusta. Ihmistornit Espanjassa ovat visuaaliselta rakenteeltaan näyttäviä ja tätä voi hyödyntää vaikkapa painokuvion monistamiseen ja rytmittämiseen.

Suunnittelun opetukseen

Luovuuden oppimisessa tärkeää on oivallusten äärelle löytäminen ja niiden ilmentämisen tapojen oppiminen.

Oppimateriaalisivustolta löytyy myös käsityön opettamiseen räätälöity tehtävä, jossa keskitytään ideoiden synnyttämiseen ja kehittelyyn. Ideoita ammennetaan elävän perinnön aihealueisiin tutustumalla ja niitä omakohtaisesti pohdiskelemalla. Tehtävässä on tarkoitus pysähtyä hetkeksi ideoiden kehittelyn äärelle ilman painetta valmistettavasta tuotteesta. Tässä on ollut ideana usein suunnitteluun liittyvän fiksaation välttäminen, tyhjän paperin kammon kiertäminen ja epävarmuuden sietämisen opettelu. Tehtävä sisältää valmiin tehtäväpohjan, jota oppilas työskentelyn edetessä täyttää. Valmistettavaa käsityötuotetta ei ole tehtävässä määritelty vaan tehtävän tekemisen myötä oppilaalla on lajitelma ideoita, joita voidaan hyödyntää tuotteen muotojen, värien ja materiaalien valinnassa.

Tehtävää voi soveltaa erilaisiin tuntimääriin ja yksilö- ja ryhmätyöskentelyyn. Syntyneitä ideoita ja ajatuksia voi jalostaa eteenpäin myös muissa oppiaineissa. Tehtävän tarkoituksena on toimia innoittajana siihen, kuinka aineetonta kulttuuriperintöä voi käsityön opettamisessa hyödyntää.

Aineeton kulttuuriperintö tarjoaa ymmärrystä tuttuihin ja tuntemattomampiin ilmiöihin ja kiinnittymiskohtia lähelle ja kauas. Se on sammiollinen tietoa, taitoa, kokemuksia ja merkityksiä, josta voi löytää itselleen tärkeitä elementtejä. Tekemällä, kertomalla, kokemalla ja kokeilemalla aineeton kulttuuriperintö muuttuu näkyväksi jokaisen elämässä osana arkisia tapoja ja juhlan hetkiä. Merkityksellistä on oivaltaa, miten ja millaisena aineeton kulttuuriperintö omassa elämässä näyttäytyy.

Kirjoittaja on käsityönopettaja, joka toimi Museovirastolla korkeakouluharjoittelijana Elävän perinnön parissa ja teki oppimateriaalia, jonka avulla aineetonta kulttuuriperintöä voi käsitellä opetuksessa. Oppimateriaali löytyy sivulta:  http://opi.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/ 

TEKSTI TARU KUHALAMPI  •  KUVAT TAITOLIITTO/MILKA ALANEN