Koti kuin taideteos

Karin tarjosi sienipiirakkaa jonka hän oli koristellut kurpitsankukilla. Kuva AE Kaila.
Karin Björklund-Rissanen katselee kärhöjä puutarhassaan.
Kuva AE Kaila.
Karin on entisöinyt kauniissa olohuoneessaan kaikki huonekalut mieleisekseen. Kuva AE Kaila.

Koti kuin taideteos

Kuvataideopettaja Karin Björklund-Rissasen kodissa näkyy oma kädenjälki


Karin Björklund-Rissanen on 57-vuotias kuvataiteenopettaja Inkoosta. Hän on opiskellut taidehistoriaa, kuvataidetta ja kasvatustiedettä. Hänen perheeseensä kuuluu aviomies, viisi lasta ja viisi lastenlasta. Hän työskenteli pitkään vapaana kuvataitelijana. Tänä aikana hän muun muassa opetti kuvataidekoulussa ja perusti Inkoon taiteen ystävät -seuran, joka järjestää joka kesä kuvataideleirejä. Karin valmistui kaksitoista vuotta sitten kuvataiteen opettajaksi ja on työskennellyt siitä lähtien kuvataiteenopettajana peruskoulussa. Tällä hetkellä hän työskentelee  Espoossa, Nöykkiön koulussa.

Karinilla on asenne, että mitä vaan voi kokeilla ja tehdä. Hänellä on inspiraatio ja visio itsessään. Kaupasta ei saa sellaisia tuotteita, joita hän haluaa ja siksi hän valmistaa ne itse. Usein hän ei tiedä ennalta kuinka suuritöisiä niiden toteuttaminen onkaan. Se on myös hyvä, sillä muuten hommiin ei ehkä aina tulisi ryhtyneeksi. Varsin kiinnostavaa tästä kaikesta tekee käsityönopettajan näkökulmasta se, että Karin hyödyntää töissään paljon monimateriaalisen käsityön materiaaleja ja periaatteita. Hän menee visio edellä ja keksii ratkaisut kokeilujen kautta. Karin on tottunut siihen, että kun hän menee esimerkiksi rautakauppaan ja kertoo että haluaisi nyt tehdä näin, myyjät usein sanovat, ettei niin voi tehdä. Johon Karin on usein todennut, että ihan hyvin voi. Useat hänen projekteistaan ovat myös kestäneet aikaa ja käyttöä vuosikymmeniä, kuten hänen kotinsa koristeltu kaakeliuuni sekä itse tehdyt tilkkutyöt.

Karin on tehnyt vuosikymmeniä taidetta kuvien kautta erilaisin tekniikoin ja menetelmin. Taiteen tekemisen lapsuuden perheen sisarukset aloittivat isoisän luona. Kaikki mahdolliset paperinpalat piirrettiin täyteen. Ei ollut vaihtoehtoja. Karin kertoo, ettei ole varsinaisesti valinnut alaansa. Hänestä on vaan tuntunut, ettei  muutakaan ole voinut tehdä. Tällä hetkellä Karinin taide on pääasiassa oppilaiden opettamista ja puutarhan hoitoa sekä vesiväritöiden maalaamista puutarhan aihelmista, ja erilaisten installaatioiden ja tilassa olevien taideteosten valmistusta. Hän on luonut puutarhansa tyhjästä. Se oli aluksi pellonpohja, jossa kasvoi vain yksi kuusi. Karin on tehnyt joka vuosi puutarhaa hieman pidemmälle. Puutarhassa elää myös kanoja ja kaksi koiraa. Seuraava visio on lummelampi, jonka hän aikoo kaivaa vanhojen viinimarjapensaiden tilalle.

Elämän vastoinkäymiset ovat saaneet Karinin ajattelemaan, että elämää ei kannata säästää johonkin tulevaan. Se pitää elää nyt kun vielä voi. Haaveet ja unelmat pitää toteuttaa nyt. Työstressin Karin kuopsuttelee pääasiassa puutarhaan. Hän myös lukee valtavan paljon.

Vapaana kuvataiteilijana ollessaan hän piti näyttelyitä noin kerran vuodessa. Nykyään harvemmin. Ensi kesänä on seuraava yhteisnäyttely kuvataiteilijaveljen kanssa Karinin puutarhassa. Joskus taiteen tekeminen vaatii sitä, että menee omiin maailmoihinsa. Mielestään hän voisi olla parempi taiteilija, jos hän antaisi enemmän tilaa omille maailmoilleen. Karin ajattelee, että hänestä on kuitenkin hyötyä enemmän muille näin.

Keskustelemme kuvaajan kanssa kotimatkalla virkistävästä ja inspiroivasta päivästä Karinin luona. Mietimme, että jotkut ihmiset onnistuvat saamaan myös toiset uskomaan, että mikä vaan on elämässä mahdollista jos vaan yrittää.

TEKSTI KATJA MÄKI-KAILA, KUVAT AE KAILA.