Pääkirjoitus 3/18

Muutosta ja pysyvyyttä

Syksy on muutosten aikaa. Joku aloittaa uudessa työpaikassa, toinen uudessa opiskelupaikassa, kouluissa oppilaat siirtyvät luokka-asteen ylöspäin ja samalla opettajat saavat uusia oppilaita opetettavikseen. Ja jos mikään muu ei muutu, niin ainakin sää muuttuu hellekesästä huomattavasti viileämmäksi.

Itselleni tämä kesä on tuonut muutoksia, joista konkreettisin on ollut muutto asunnosta toiseen. Muuttaminen on ollut myös mahdollisuus perata vanhoja tavaroita ja luopua tarpeettomista. Vanhojen vaatteiden ja kirjojen kiertoon laittaminen on sujunut tuskattomasti, mutta huomattavasti vaikeampaa on lasten piirrustusten ja koulukäsitöiden perkaamisen kanssa. Niissä kun säilyy konkreettinen muisto lapsen käden jäljistä.

Vaikka moni asia muuttuu, niin tajuan, että kaiken ei tarvitse. Varastoni hyllyltä tulee aina löytymään muutama laatikko, joiden kätköistä löytyy pienten käsien tuotoksia – vaikka niillä ei mitään konkreettista käyttöä olekaan.

Vaikka syksy on muutosten aikaa, syksy edustaa aina myös pysyvyyttä ja paluuta vanhaan. Kesälomilta palataan arkeen, moni palaa kesäherkuttelusta kuntokuurille, ja taas aloitetaan vanhat tutut harrastukset. Muutokset ovat mukavia, mutta niin on pysyvyyskin. Tieto siitä, että aina syksyllä pitkän kesän jälkeen taas alkaa koulu. Jopa yläkoulun aloittava esikoiseni yllätti minut tokaisemalla ennen ensimmäistä koulupäivää: ”On kyllä hitsin siistiä, että huomenna alkaa koulu!”

Jaana