Vanhan Rauman perintö käsityötaiteena - Kulttuuriperintökasvatusta yhteisöllisesti käsillä tehden

Työpajassa toteutettiin Vanhan Rauman inspiroimana yhteisöllinen käsityötaideteos neulahuovuttamalla. Kuva Anna Kouhia

Työpajan aluksi osallistujat pääsivät inspiroitumaan Vanhasta Raumasta "mini Vanha Rauma" -huoneessa. Kuva Anna Kouhia

 

Euroopan Unioni on nimennyt vuoden 2018 kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi. Vuoden kansallisena tavoitteena on paitsi edistää osallisuutta ja osallistumista myös lisätä kulttuuriperinnön saavutettavuutta ja saatavuutta. Tärkeä näkökulma vuoden tavoitteissa on kulttuuriperintö kohtaamisten paikkana, vuoropuhelun välineenä ja sosiaalisena voimavarana. Turun yliopiston opettajankoulutuslaitos Rauman käsityökasvatuksen opiskelijoina toteutimme EU:n Living With Cultural Heritage -hankkeen puitteissa kaikenikäisille avoimen ja yhteisöllisen käsityöpajan kotimuseo Marelassa marraskuussa 2017. Tarkoituksena oli Vanhan Rauman elävöittäminen sekä kulttuuriperintötietoisuuden lisääminen ainutlaatuisesta kulttuuriperintökohteesta.

LiviHeri on kolmen Itämeren alueen historiallisen kaupungin yhteinen kestävän matkailun hanke, joka on osa EU:n Central Baltic 2014–2020 -ohjelmaa. Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Rauman kaupunki ja opettajankoulutuslaitos, Ruotsin Visby sekä Latvian Kuldiga. Käsityökasvatuksen syventävien opintojen Käsityö toimintakyvyn ylläpitäjänä ja kehittäjänä -opintojakson ja LiviHerin tavoitteiden puitteissa toteutimme tulevina käsityönopettajina kulttuuriperintökasvatusta edistävän yhteisöllisen käsityöpajan Ikkuna aarteisiin – Vanhan Rauman perintö käsityötaiteena. Työpaja on myös osa käsityökasvatuksen Pro gradu -tutkielmaamme.

Järjestimme marraskuisena lauantaina kotimuseo Marelassa käsityöpajan, joka kutsui kokemaan ja edistämään Vanhan Rauman kulttuuriperintöä yhteisöllisesti ja käsityön keinoin. Työpajassa kävi noin 40 eri ikäistä uteliasta vierailijaa niin Raumalta, lähikunnista kuin myös muutama sattumalta paikalle löytänyt Itä-Suomesta.

Avointa tiedonjakoa ja sosiaalista mediaa monipuolisesti hyödyntämällä pyrittiin hanke ja tapahtuma tuomaan hyvissä ajoin näkyväksi kaupunkiin ja mahdollistaa sitä kautta osallisuus kulttuurimaiseman vaalimisessa ja kehittämisessä.

Kaikenikäisille soveltuvan työpajan tavoitteena oli osallistaa sekä paikallisia asukkaita että Raumalla vierailijoita. Työpajassa toteutettiin Vanhan Rauman inspiroima yhteisöllinen käsityötaideteos; kulttuuriympäristönä toimi siis Vanha Rauma, joka fyysisten idyllisten rakennusten ja katujen lisäksi ymmärretään laajemmin vuosisatojen historiallisten kerrostumien ja elämänkokemusten muodostamaksi sosiaaliskulttuuriseksi kaupungin sydämeksi.

Yhteisöllinen taidekäsityö

Toteutimme Vanhan Rauman inspiroiman yhteisöllisen taidekäsityöteoksen osallistavilla ja yhteisöllisillä käsityön tuottamistavoilla huomioiden monimateriaalisuuden näkökulman sekä perinteiset käsityömenetelmät.

Valitsimme Vanhan Rauman puutalojen kauniit yksityiskohdat ja värit käsillä tekemisen pohjaksi; yhteinen käsityötaideteos työstettiin neulahuovuttamalla poimittuja yksityiskohtia 120 cm x 170 cm kokoiseen huopapohjaan sekä polttopiirtämällä taideteokselle vaneriset kehykset. Ajatuksena oli, että syntyy “Ikkuna Vanhan Rauman aarteisiin”.

Nuorimmat kävijät saivat työstää ja kokea vanhankaupungin ainutlaatuisuutta myös muovailemalla. Eri ikäisten konkreettisella yhdessä tekemisellä ja kohtaamisella pyrittiin vahvistamaan osallistuneiden kulttuuri-identiteettiä ja kollektiivista kokemusta yhteisestä vastuusta kulttuuriperinnön vaalimisessa ja elävöittämisessä.

Valmis teos sijoitettiin maaliskuussa 2018 esille Rauman pääkirjaston aulaan paikallisten ja muiden vierailijoiden nähtäville; tärkeää oli, että yhteisöllisesti toteutettu teos jatkaa sanomaansa kulttuuritietoisuuden lisääjänä kaupunkilaisille keskeisessä paikassa.

Työpaja inspiroi ja innosti

Käsillä tekemistä alusti työpajan yhteyteen rakentamamme huone, “mini Vanha Rauma”, jossa osallistuja pääsi omakohtaisesti kokemaan Vanhan Rauman tunnelman muun muassa kuvien, kirjallisuuden, äänimaiseman sekä tietämystä herättelevien tieto-iskujen kautta.

Tällä tunnelmallisuudella pyrittiin inspiroimaan ja saamaan aikaan elämys vanhankaupungin ainutlaatuisuudesta. Tällä haluttiin vaikuttaa kävijän asenteisiin ja arvoihin kulttuuriperintöä ja sen ylläpitämistä ja edistämistä kohtaan.

Työpaja pohjasi kulttuuriympäristökasvatuksen periaatteisiin, joilla Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seuran mukaan tavoitellaan ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista, arvioimista ja arvostamista.

Työpajassa käytyjen keskustelujen, tehtyjen havaintojen, kävijöiden antaman välittömän palautteen sekä kerättyjen kyselyvastausten kautta voisi todeta, että yhteisöllinen ja monimateriaalinen käsityöpaja tarkoitukselleen mielekkäässä miljöössä sopii mainiosti kulttuuriperintökasvatukseen ja kulttuuriperinnön edistämiseen ja elävöittämiseen. Käsityö voi toimia mainiona välineenä, jonka kautta voidaan tarjota mahdollisuuksia kulttuuriperintökasvatukseen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen.

”Tällaista lisää”

Käsillä tekeminen tarjoaa yksilölle monentasoisia kokemuksia oppia omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta – pysähtyminen konkreettisen käsillä tekemisen äärelle mahdollisti pysähtymisen kulttuuriperinnön ainutlaatuisuuden kokemiseen ja pohtimiseen.

Kysyttäessä, mitä uutta työpaja tarjosi kulttuuriperintökohde Vanhasta Raumasta, osallistujat raportoivat kokemuksiaan hyvin monitasoisesti. Suurin osa vastaajista kirjoitti työpajan myötä huomioineensa paremmin vanhankaupungin yksityiskohtia, värejä ja monimuotoisuutta.

Vastauksissa nousi esille se, kuinka työpaja Vanhan Rauman sydämessä koettiin paikaksi, jossa pysähtyä ajattelemaan asiaa ja kiinnittää huomiota tuohon raumalaisia niin lähellä olevaan kulttuuriperintökohteeseen.

Useampi kävijä kommentoi, kuinka tällaisia matalan kynnyksen yhteisöllisiä käsityötapahtumia pitäisi olla useammin ja ottaa juuri esimerkiksi opettajaopiskelijoiden resurssit ja osaaminen käyttöön; “Kiva idea, opiskelijat lisää tällaisia yhteisöllisiä tempauksia” ja “Että tällaisia tapahtuisi useammin, näin matalan kynnyksen tapahtumina”.


TEKSTI JUULIA PAJARINEN JA ELINA VIRTANEN  •  KUVAT ANNA KOUHIA