California - here I come!

Teksti ja kuvat Helka Lehti

Tekstiiliopettaja-lehden tutkiva journalisti Helka Lehti kävi rapakon takana selvittämässä, mitä keski-ikäisillä robotinrakentelijoilla ja hieltä haisevilla nörteillä on tarjota käsityön ystäville.

Sain toukokuussa mahdollisuuden lähteä kahdeksi viikoksi Kaliforniaan. Ensin oli tarkoitus hieman nörtteillä Piilaaksossa ja sitten turistoida viikko San Franciscossa. Ehkä tämä olisi samalla loistava tilaisuus selvittää, millaista käsityökulttuuri on Yhdysvalloissa. Mitä on DIY? Mikä on uusinta uutta käsityön saralla? Trendithän tulevat meille Pohjois-Eurooppaan tunnetusti muutaman vuoden viiveellä. Ehkä tämä artikkeli vastaa näihin kysymyksiin, antaa vinkkejä länsirannikolle suuntaaville ja tarjoaa uusia ajatuksia niille, joilla ei ole mahdollisuutta lentää rapakon taakse.

Matkamme yksi päätarkoitus oli vierailla Maker Faire -tapahtumassa. Kyseessä on siis Make -lehden vuodesta 2006 lähtien järjestämä kokoontuminen Do It Yourself -henkisille tekijöille. Aluksi suhtauduin hieman skeptisesti. Voisivatko robotinrakentelijat ja hieltä haisevat nörtit tarjota käsityön ystävälle mitään kiinnostavaa? Ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi, sillä tapahtuman tarkoituksena oli nimenomaan juhlistaa insinööritaidon, tiedeprojektien ja DIY-ajattelun lisäksi taide- ja käsityökulttuuria! Koko perheelle suunnatussa elämystapahtumassa sai kokeilla ajamista puusta rakennetulla polkupyörällä, nähdä mitä tapahtuu, kun 500 Menthos-pastillia tiputetaan sataan cokispulloon ja kuulla millaista musiikkia teslamuuntajan langaton sähkö saa aikaiseksi. Näytteilleasettajia oli satoja ja kävijöitä kymmeniä tuhansia.

Yksi päivä ei riittänyt kaiken  kiinnostavan kokemiseen, joten palasin toisena päivänä tavoitteenani keskittyä tekstiilikäsityölliseen antiin. Ensimmäisenä päivänä huomioni olivat varastaneet PlayStationin Moveohjaimella ohjattava Kyllitäti-robotti ja polkupyörän pinnoihin kiinnitettävät, videokuvaa tuottavat led-valot.

 

Pompulat ja pinkit käsikranaatit

Ensimmäinen havainto  äsityökulttuurista oli yllättävä: tuollaisia kukkakorvakoruja, helmikirjailtuja pantoja ja söpöjä hiuspinnejä on myyty Suomessakin jo vuosia. Ja kierrätys, eikö se ollut uusi juttu joskus 2000-luvun alussa? Yhdysvalloissa kierrättämisestä on tainnut tulla hitti vastikään. Messuilla oli Kaapelitehtaan Kierrätystehdas-tapahtuman kaltainen tekstiilien kierrätysteltta, jossa sai tuunata vanhoja vaatteita uuteen uskoon.

Amerikkalaiseen tapaan ennen osallistumistaan oli lunastettava ranneke allekirjoittamalla sopimus, jossa ottaa itse vastuun mahdollisista loukkaantumisista ja kuolemantapauksista (!). Maker Fairen myyntiosastolla oli upeat valikoimat herkullisia käsityökirjoja sekä yllättävän paljon valmiita käsityöpaketteja, kuten esim. materiaalit sukkapehmolelun tekemiseen. (Ikään kuin kaikilta ei löytyisi kotoa muutamaa eriparisukkaa, nappia ja vanua.)

Amerikkalaisten rohkea tyyli ja itseilmaisu ihastuttivat. Pinkit huovutetut käsikranaatit häkellyttivät, kuten myös monen vastaantulijan pukeutumistyyli. Silti huomasin voivani kulkea väkijoukossa ylpeänä suomalaisena: meillä opetetaan lapsille jo peruskoulussa monia tekniikoita, joita asiaansa omatoimisesti paneutuneet makerit esittelivät messuilla. Eivätkä suomalaiset ole ainakaan jäljessä käsityötrendien saralla.

 

Käsityökulttuuria kaupan

Jäin miettimään, rantautuuko tällainen make-kulttuuri koskaan Suomeen. Yksi syy make-kulttuurin nousuun Yhdysvalloissa taitaa olla, hassua kyllä, koulun käsityön opetuksen vähyys. TechShopin osastolla jututtamani opettaja vahvisti amerikkalaisen koululaitoksen kärvistelevän suomalaisten tapaan käsityön opetuksen vähentämisen paineessa. Jenkkilasten huonoja tuloksia lukemis- ja laskemiskokeissa paikataan lisäämällä  äidinkielen ja matematiikan opetusta taito- ja taideaineiden kustannuksella.

Tämä on jo johtanut käsityöharrastuksen kaupallistumiseen. Aikuiset, joilla on varaa, voivat oppia puun, metallin, muovin ja tekstiilin työstöä TechShopin tiloissa ammattimaisilla laitteilla ja välineillä osaavassa ohjauksessa kuukausimaksua vastaan. TechShopilla on tällä hetkellä kolme toimipistettä Kaliforniassa, yksi Pohjois-Carolinassa ja lisää on tulossa.

Kävin tutustumassa San Franciscon työpajaan ja täytyy todeta, että monella suomalaisellakin voisi olla käyttöä metallisorville, sirkkelille ja hiomalaitteille, sillä ihan jokaisella ei ole tilaa eikä varaa hankkia kalliita laitteita kotiinsa. Erityisesti TechShopissa ihastutti, että kankaanpainokaruselli sekä teollisuusompelukoneet ja -saumurit olivat sulassa sovussa laserleikkureiden, 3D-printtereiden ja tietokoneiden kanssa. Ohjaaja osasi esitellä myös tekstiilikäsityövälineet yhtä vakuuttavasti kuin metallin- ja puuntyöstökoneet. Olisiko TechShopille tarvetta Suomessakin vai täyttävätkö kansalaisten käsillä tekemisen tarpeen peruskoulutuksen lisäksi kansalais- ja työväenopistot?

Kaliforniassa huomasi, että tekstiilikäsityö on yksi osa tekemisen kulttuuria. En meinannut löytää San Franciscosta  käsityökauppoja, kunnes tajusin, että taide- ja askartelutarvikeliikkeistä löytyy kattavat valikoimat myös lankoja, kankaita ja käsityövälineitä.

 

Tulevaisuus tekstiilihakkerina

Toinen kiinnostava vierailukohde Cityssa oli Noisebridge, joka on hacklab eli avoin yhteisöllinen tila, jossa makerit voivat tavata ja työstää projektejaan. Noisebridge on voittoa tavoittelematon yhteisö, joka tarjoaa jäsenilleen kohtuullista maksua vastaan mahdollisuuden tietokone- ja elektroniikkanäpertelyn lisäksi kokkaus- sekä ompeluprojekteihin.

Tilaa esitteli minulle Eric, jonka viimeisimpiä projekteja olivat USA:n hacklabroadtripista koottu scrapbook sekä wearablet eli puettava elektroniikka. Hän esitteli sydänkaulakorua, jonka led-valo sykkii käyttäjänsä pulssin tahdissa. Seuraavaksi Eric aikoo perehtyä perinteiseen aasialaisen silkkilankakirjontaan ja osallistua näyttelyyn, jossa tutkitaan kirjonnan tulevaisuutta. Hän suunnittelikin tekevänsä osan kirjonnasta sähköä johtavalla langalla ja yhdistävänsä työhön led-valoja. Helsingistäkin löytyy hacklab, mutta nettisivujen perusteella sieltä ei taida löytyä tekstiilikäsityöhakkereita.

 

Mikä maker?

DIY = Do It Yourself eli Tee Se Itse.

Maker = henkilö, joka harrastaa DIYkulttuuria, esim. rakentaa robotteja, virkkaa amigurumeita tai kehittelee ruokareseptejä.

Hacklab = avoin yhteisöllinen työpaja, jossa makerit tapaavat ja työstävät projekteja. Myös hackerspace, hackspace ja makerspace.

TechShop =yhdysvaltalainen yritys, joka tarjoaa jäsenilleen työtilat, ammattimaiset välineet ja opetusta erilaisten DIY-projektien toteuttamiseen.

3D-printteri = tulostin, joka muodostaa muovista, lasista tai keramiikasta kolmiulotteisia esineitä esim. protoiksi, koneen osiksi tai valmiiksi tuotteiksi.

Wearable = puettava elektroniikka. Puettava tuote voi olla apuväline tai koriste. Esim. bikinit, joissa aurinkopaneelit tuottavat virtaa