Ilmiömäistä käsityötä

Teksti: Susanna Puhakka, Henna Kangasniemi ja Airi Laine-Ruokanen.

Otavan opiston Nettilukiossa suoritetaan aikuislukion oppimäärä etäopiskeluna. Lukiossa opiskellaan myös käsityötä ja opiskelumuodoksi voi valita ilmiöpohjaisen oppimisen. Nettilukion opiskelijat Susanna Puhakka, Henna Kangasniemi ja Airi Laine-Ruokanen kirjoittivat yhteisöllisesti verkossa tapahtuvasta ilmiöpohjaisesta käsityön opiskelusta..
 

Susannan neulemyssyprojekti

Neuloin syksyllä 2011 raitamyssyn Onnellisuus-ilmiössä ja koin projektin onnistuneeksi ja terapeuttiseksi. Käsitöiden tekeminen ilmiöön motivoi enemmän kuin yksin kotona tekeminen, koska prosessin pääsi jakamaan muiden kanssa.

Ilmiön aikana pidin prosessipäiväkirjaa Ningissä ja julkaisin projektini ilmiöblogissani (http:/ /studythings.wordpress.com/ilmiot-2011/onnellisuus). Prosessipäiväkirja oli hyödyllinen: pääsin tarkemmin pohtimaan neulomisen aikana tekemiäni havaintoja, jakamaan niitä muiden kanssa ja sain myös palautetta muilta.

Tässä työssä ajatukseni kulkeutuivat erityisesti myssyn väreihin. Koska olin pitkään vältellyt vaaleita värejä, yllätyin omista värivalinnoistani, luonnonvalkeasta ja beigestä. Ne saivat minussa aikaan henkisen prosessin, jonka aikana pohdin itseäni ja elämääni. Käsityöprojektista tuli tutkimusmatka itseeni ja se lisäsi itsetuntemustani.

Myssyprojekti sai minut innostumaan psykologian opiskelusta, jolloin käsitöiden ja psykologian opiskelu kytkeytyivät toisiinsa. Tein psykologian kurssille luovaan toimintaan ja itsetuntemukseen liittyvän tutkimussuunnitelman, joka korvasi PS1-kurssilta esseen. Neulemyssyprojektillani, jonka aikana pohdin myös kestävää kehitystä, suoritin Tekstiilityö ja kestävä kehitys -kurssin.
 

Airin käsityökokemuksia

Olen syntynyt käsityöläisperheeseen ja käsillä tekeminen on ollut minulle tuttua lapsesta saakka. Otavan Opiston järjestämällä Action-viikolla 11.–13.2.2013 huovutin hatun ja tein koruja. Action- viikko oli tapahtuma, jossa opiskelijoille tarjottiin erilaisia aktiviteetteja: liikuntaa, käsitöitä ja ilmaisutaitoa. Tapahtumassa käsiteltiin myös kestävää kehitystä. Käsitöiden käytännöllisyys on minulle tärkeää. Olkapään murtuminen syksyllä 2012 sai minut todella miettimään vaatteiden puettavuutta. Itku pakkasi tulemaan, kun lähes sokea mieheni yritti selvittää hihoja käsivarsiini.

Käsitöistä on monenlaista hyötyä. Sen lisäksi, että voin saada itselleni sopivan vaatekappaleen, käsillä tekeminen rentouttaa, toimii terapeuttisesti ja innostaa luovuuteen.

Mikä ihmeen ilmiö?

Ilmiöpohjainen oppiminen on oppiainerajoja rikkova oppimismuoto, jossa opiskelu on oma- aloitteista ja tutkivaa. Kaiken alkuna toimivat todellisen maailman ilmiöt, kuten valta, onnellisuus tai suomalaisuus. Opiskelu ei muodostu opettajan määräämistä erillisistä pienistä palasista, vaan opiskelija pääsee itse tarkastelemaan suurempaa kokonaisuutta.

Ilmiössä voi opiskella monella tavalla: kirjoittaa esseitä tai blogia, kuvata videoita tai paneutua käsitöihin. Jokainen esittelee työnsä ilmiön lopussa. Tutustuessa muiden töihin avartuu omakin maailmankuva.

Ilmiöpohjainen opiskelu on monipuolinen ja monille mieluinen tapa oppia uutta. Ilmiössä jokaisella on vapaat kädet valita tutkimuskohteensa ilmiön sisältä, sekä välineet ja tavat tutkimuksensa toteuttamiseen. Opettajat ohjaavat ja auttavat opiskelijoita pääsemään tavoitteisiinsa.

Suoritusmerkinnän ilmiökurssista saa tekemällä ilmiötuotoksen, antamalla palautetta muille ja osallistumalla verkkokeskusteluihin ja -tapaamisiin. Ilmiöopiskelusta voi saada osasuorituksia myös muille kursseille – joskus ilmiötuotos voi jopa korvata kokonaisen kurssin. Lisätietoa ilmiöpohjaisesta oppimisesta löytyy Nettilukion käyttämästä avoimesta oppimisympäristöstä, Ningistä: ilmiopohjaisuus.ning.com.

Linkkejä:
Otavan opiston Nettilukio: www.nettilukio.fi
Nettilukion oppimisympäristö: ilmiopohjaisuus.ning.com
Tekeillä oleva opas ilmiöpohjaiseen oppimiseen yleissivistävässä opetuksessa:sites.google.com/site/ ilmioopas

Kirjoittajat ovat Otavan opiston nettilukiolaiset Susanna Puhakka, Henna Kangasniemi ja Airi Laine-Ruokanen. Artikkelin kirjoittaminen oli osa opiskelijoiden äidinkielen kurssin suorittamista.