Itsevalmistetun garderobin renessanssi

Suurin osa meistä taitaa elää jonkinlaisessa kuplassa, jossa ihmiset ovat verrattain samanmielisiä ja pitävät samankaltaisista asioista. Jostain syystä minun kuplassani on paljon käsistään käteviä ihmisiä, jotka valmistavat itselleen vaatteita, osa aina alusvaatteista asti.  Esimerkiksi edellinen asuinpaikkani oli sattumalta oikea ompeluharrastajien keskittymä. Jaoimme mieheni kanssa lokakuun loppuun asti perilontoolaiseen tapaan kimppakämpän neljän kolme-nelikymppisen kämppiksen kanssa. Ränsistyneen mutta avaran 1930-luvun paritalon puolikkaan ompelukone- ja saumuritiheys oli varmasti Lontoon suurimpia, koska talon jokaisella naispuolisella asukkaalla oli oma ompelukone ja saumuri, jotka olivat myös kohtuullisen ahkerassa käytössä.

Mutta itse vaatteensa valmistavia löytyy muualtakin kuin lontoolaisista kimppakämpistä. Olen seurannut tyytyväisenä kuinka arkisten käyttövaatteiden valmistaminen tuntuu elävän ennennäkemätöntä renessanssia. Todennäköisesti ompeleminen ja neulominen ovat osaksi tulleet näkyvämmäksi sosiaalisen median myötä, mutta osasyy vaatteiden valmistamisen suosion nousuun voi olla myös vastuullisen kuluttamisen arvostuksen ja yksilöllisen tyylin kaipuun kasvu. Kun tekee itse, tietää varmasti millaisissa olosuhteissa vaate on valmistettu. Materiaaleiksi voi valita mahdollisimman ekologisesti ja eettisesti valmistettuja kankaita ja lankoja, ekologisia (sekä edullisia!) vaatteita saa myös tehtyä muokkaamalla vanhasta uutta. Toisin kuin valmisvaatteita ostaessa, itsetehdyissä vaatteissa ei tarvitse tehdä kompromisseja materiaalin, värin tai mallin suhteen, eikä omaa tyyliä rajoita ja määritä kauppojen valikoimat ja trendit. Rajana on vain oma taitavuus ja mielikuvitus, ja niitähän on aina mahdollista kehittää.

Itsetehtyjen vaatteiden puolesta järjestetään myös teemakuukausia. Lokakuussa järjestettiin kolmas vuosittainen Slow Fashion October (kampanjan perustaja on amerikkalainen Karen Templer, kampanja löytyy instagramissa @slowfashionoctober), jonka tavoitteena on juhlistaa käsintehtyjä vaatteita, innostaa ihmisiä valmistamaan itse vaatteensa, kuluttamaan eettisemmin ja ekologisemmin, sekä tiedostamaan omaa suhdettaan pukeutumiseen. “Hitaan muodin lokakuuhun” pystyi osallistumaan muun muassa merkitsemällä omat julkaisut omista käsintehdyistä vaatteista tägillä #slowfashionoctober.

Vuoden toinen itsetehtyjen vaatteiden kuukausi on toukokuu, jolloin järjestetään Me Made May (http://sozowhatdoyouknow.blogspot.co.uk/, täginä #mmmay). Kampanjan alkuunpanija on englantilainen ompelun opettaja Zoe ja päämääränä on rohkaista ihmisiä ottamaan käsintehdyt vaatteet aktiivisesti osaksi arkipukeutumista. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin jo kahdeksatta kertaa!

Kummankin kuukausikampanjan ajatus on mahtava, koska käsintehdyt vaatteet ansaitsevat kaiken mahdollisen huomion ja niiden puolesta kannattaa tehdä aktiivista ajatustyötä. Oikeastaan itsetehdyillä vaatteilla on vain yksi huono puoli: kun on kerran tottunut oman maun mukaan tehtyihin, hyvin istuviin vaatteisiin, on enää vaikea suostua pukeutumaan valmisvaatteisiin.

Elina

Kirjoittaja on valmistunut tekstiilityönopettajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008, asuu Lontoossa, työskentelee media-alan yrityksessä. Neuletyö kulkee mukana aina ja kolumnin kirjoitushetkellä puikoilla on sukkalankaa, syksylle tyypillinen sukkatehdas on käynnissä.