Kädentaitopainotteisessa perhepäivähoidossa ommellaan tilkkutäkkejä ja kudotaan mattoja

Teksti: Jaana Pakarinen, Kuvat: Satu Itäpää

 

Satu Itäpään mielestä käsitöitä pitäisi opettaa jo alle kouluikäisille. Itse tehtyjä käsityötuotteita oppii arvostamaan kun niitä tekee pienestä pitäen.

Käsitöiden tekeminen on osa elämänhallintaa. Kun lapset jo pienenä oppivat tekemään käsitöitä, itse tekemisestä tulee itsestäänselvää. Näin ajattelee kädentaitopainotteisena perhepäivähoitajana työskentelevä Satu Itäpää.
– Jos meidän lapset näkevät jotain kivaa, he ovat jo oppineet pyytämään ”voitaisko tehdä tuollainen”, mikä on mielestäni paljon parempi, kun ”voitaisko ostaa tuollainen”, toteaa Itäpää.
– Kun osaa tehdä käsillään, tulee olo, että selviää elämästä. Tietää miten leipä leivotaan, ja miten vaatteet kasataan. Olen sitä mieltä, että kun nykypäivänä ihmiset voivat huonosti, se johtuu pitkälti siitä, että ihmiset ovat avuttomia tekemään asioita, ilman toisten ohjeistusta, hän napauttaa.
Esimerkkinä hän kauhistelee ihmisten avuttomuutta ommella suoria saumoja.
– Naiset, jotka ovat tehneet koulukäsitöitä kolmosluokasta ysiluokkaan saakka eivät osaa lyhentää verhoja tai farkun lahkeita. Se on mielestäni järkyttävää. Tämän takia Itäpää kokee kutsumuksenaan opettaa käsitöitä lapsille jo ihan pienestä pitäen. 
 

Käsitöitä joka päivä

Itäpäiden kotona Lahdessa aamu alkaa aikaisin. Perheen esikoinen, yhdeksänvuotias Akseli lähtee kouluun, ja kuusivuotiaan Topiaksen ja kolmevuotiaan Loviisan seuraksi tulee päivän ajaksi kaksi hoitolasta, kuusivuotias Aamu ja nelivuotias Alex.
Päivä rytmittyy kuten lapsiperheissä yleensä, ulkoiluun, ruokailuun ja päiväuniin. Kädentaitoja ei varsinaisesti ole aikataulutettu päiväohjelmaan, vaan ne ovat olennainen osa kaikkea tekemistä.
– Lapsilla on oma pulpetti, jossa he voivat piirtää ja askarrella silloin kun haluavat. Lisäksi meillä on ompelukone ja lasten kangaspuut kovassa käytössä, Itäpää kertoo.
Jos lapset esimerkiksi saavat idean roolivaatteista, jotka he haluaisivat leikkihinsä, niitä lähdetään ompelemaan HETI.
– Harvoin suunnittelemme mitään etukäteen, vaan elämme hetkessä, Itäpää kertoo.
Lapset ovat hoitoaikanaan tehneet puutöitä, päässeet kutomaan mattoja pienillä Brion kangaspuilla, huovuttaneet palloja, ommelleet hiirulaisille tilkkupeitot ja ommelleet ihan oikeankin tilkkupeiton. On tehty roolivaatteita, käyttövaatteita, kirjottu kortteja ja esiliinoja, painettu kangasta ja värjätty kasveilla.
– Ja helmitöitä on tehty paljon! Koruja syntyy alvariinsa, Itäpää naurahtaa.
– Meillä ei katsota televisiota, vaan mietitään mieluummin mitä voisi tehdä itse, hän sanoo.
Valmiita virikkeitä Itäpää ei halua tarjota myöskään ulkoillessa. Usein ulkoilu ei tapahdukaan leikkipuistossa, vaan metsässä, jossa lapset saavat itse luoda omat leikkinsä. Itäpää vie lapsia myös mielellään teatteriin ja museoihin.
– Moni kauhistelee, miten viitsin viedä lapsikatrasta kaikkialle. Mutta olen sitä mieltä, että lasten pitää kasvaa kulttuuriin mukaan ja päästä tekemään oikeita asioita!
 

"Lapset ovat hoitoaikanaan tehneet puutöitä, kutoneet mattoja, huovuttaneet palloja ja ommelleet tilkkupeiton. On tehty roolivaatteita, käyttövaatteita, kirjottu kortteja ja esiliinoja, painettu kangasta ja värjätty "


Sattuman kautta

Itäpää on hämmästyttävän aktiivisen ja tarmokkaan oloinen. Hän vaikuttaa siltä, kuin olisi kutsumusammatissaan. Tosiasiassa hän päätyi perhepäivähoitajaksi sattumalta puolitoista vuotta sitten.
Itäpää on koulutukseltaan vaatetusalan yo-artesaani, artenomi (amk), muotoilija (yamk) ja vaatetusalan am.opettaja sekä tekstiilitaiteilija. Kun hän muutti Oulusta perheensä kanssa Lahteen vuonna 2007, käsityöalan töitä ei kuitenkaan löytynyt ja hän jäi kotiäidiksi.
Puolitoista vuotta sitten hänen oli tarkoitus hoitaa ystävänsä lapsia väliaikaisesti parin viikon ajan, mutta homma alkoi toimia, ja niinpä hänestä tuli oikea perhepäivähoitaja – taustansa vuoksi luonnollisesti käsityöpainotteinen. – En olisi ikinä opiskeluaikana voinut kuvitella alkavani perhepäivähoitajaksi, mutta nyt olen todella onnellinen tässä työssä. Suosittelen kyllä alaa lämpimästi esimerkiksi työttömille käsityönopettajille, tai lasten kanssa kotona oleville, hän toteaa.
Jutun ilmestyttyä Itäpää on lopettanut perhepäivähoitajan työt, koska oma lapsi tuli esikouluikäiseksi, ja hänen kyyditykset haukkaavat päivästä niin paljon aikaa. Itäpää kuitenkin innostui itsensä työllistävästä käsityöläisyydestä, ja onkin nyt suorittamassa yrittäjäkoulutusta.
Yrittäjäkoulutuksen jälkeen aloitan yksityisenä kädentaitojen opettajana omassa kodissani. Olemme kunnostaneet työ- ja opetustilat entiseen suurehkoon varastoomme. Tarjoan opetusta kotona niin lapsille kuin aikuisillekin ja aion myös järjestää opetustilassani käsityöpainotteisia synttärikekkereitä, pikkujouluja ja polttareita. Olen ihan intona itsekeksimistäni työkuvioistani, hän hehkuttaa.

 

Satu Itäpään pitämä blogi hänen ja lapsien käsitöistä löytyy osoitteesta: neulanhaltija.blogspot.comja Itäpään oma blogi: galleriasatuitapaa.blogspot.com

Hoitoaikana on syntynyt myös iso kasa roolivaatteita lasten ja hoitajan yhteistyönä.
Brion pienet kangaspuut ovat olleet kovassa käytössä. Kuusivuotiaat Topias ja Aamu matonkudontapuuhissa.
Satu Itäpää tekee omien ja hoitolastensa kanssa käsitöitä päivittäin. Kuvassa valmistuu tilkkutöitä kolmevuotiaan Loviisan kanssa.