Kaija Papu virkkausvallan käsissä

Teksti: Helka Lehti Kuvat: Kaija Papu

Kuultuani, että joku virkkaa luonnollisen kokoista poliisiautoa, ensimmäinen mieleeni tullut kysymys oli: Miksi ihmeessä? Halusin tietää kuka on tämän projektin takana, joten soitin videopuhelun Tampereelle. Linjan toisesta päästä vastasi 31-vuotias kuvataiteilija Kaija Papu – virkkuukoukku kädessään.

Kuutisen vuotta sitten kuvataiteilijaksi valmistunut Papu on ehtinyt tehdä monenlaista taidetta: sarjakuvia, piirroksia, valokuvausta, installaatioita ja videoita. Papun taiteen lähtökohtina on usein sukupuolihierarkiat, seksuaalisuus ja normien rikkominen. Teoksia ei voi missään tapauksessa kuvailla sovinnaisiksi tai perinteisiksi, vaan Papu provosoi katsojaa kirjoittamalla vaaleanpunaraidallisten lastenvaunujen alle vahinkovaunut tai piirtämällä Tarja Haloselle kabareetanssijan jalkoja heiluttelevan vartalon. 

Neulottuja installaatioita

Kaija Papu ei nimitä itseään tekstiilitaiteilijaksi, vaan nykytaiteilijaksi, joka hyödyntää ilmaisussaan erilaisia tekniikoita ja materiaaleja. Papu ei ole intohimoinen käsitöiden harrastaja, alakoulussakin hän valitsi tekstiilin sijaan teknisen työn (tosin siksi, että osasi jo ennen kouluikää neuloa ja virkata) ja käsitöiden tekeminen jäi pitkäksi aikaa unohduksiin kouluvuosien jälkeen. Mistä valtava virkkausprojekti sitten sai alkunsa?
– Olimme kollegani ja ystäväni Aino Louhen kanssa sarjakuvamyyjäisissä, joissa oli aika hiljaista. Aino halusi oppia neulomaan, joten kävimme ostamassa puikot ja lankaa ja opetin hänelle perussilmukat. Samalla innostuin itsekin neulomisesta uudestaan, Papu muistelee.
Oli vuosi 2008 ja neulegraffitit olivat nousussa Yhdysvalloissa. Louhi ja Papu alkoivat ideoida neulottuja installaatioita: lyhtypylväät, kaiteet, puut ja patsaat saivat villin värikkäitä neulepintoja. Teoksia ei varsinaisesti voi nimittää neulegraffiteiksi, sillä ne on kiinnitetty luvallisesti. Papua kiehtookin neulegraffitien paradoksaalisuus:
– Neulegraffitit saavat jäädä paikalleen juuri siksi, että ne olisi mahdollista poistaa. Saisiko maalattu graffiti myös jäädä, jos se olisi yhtä helposti poistettavissa?
Papulle neuleteosten tekeminen oli aluksi kivaa vaihtelua. 
– Oli vapauttavaa tehdä vaihteeksi visuaalisista lähtökohdista hyvännäköistä taidetta uudella tekniikalla, taiteilija kertoo.
Ympäristötaiteen säätiö valitsi Papun ja Louhen Maailman onnellisimman puun Vuoden 2008 ympäristötaideteokseksi. Teos on metsässä oleva mänty, jonka runko on koristeltu seitsemään metriin asti värikkäällä neulepinnalla. Papu ei itse valitsisi teosta parhaimpien teostensa joukkoon.
– Teos on sisällöltään heikko. Katsoja voi todeta, että ihan kiva, mutta teos ei herätä keskustelua, eikä sitä muisteta enää vuosien päästä, toisin kuin teos, jolla on sanoma, Papu kritisoi.

Seuraavana vuonna valmistuneessa Pitsihiilessä sen sijaan on sisällöllistä argumenttia. Papu ja Louhi päällystivät Hyvinkään keskustassa sijaitsevan Mauno Oittisen Hitsaajat-patsaan neuleella. 

– Hyvinkäällä on ollut Koneen tehtaan lisäksi monia naisia työllistänyt villatehdas, mutta vain maskuliininen ala on saanut oman patsaan kaupungin keskustaan. Halusimme nostaa feminiinisen alan tasavertaisesti esille. 
Tämä teos on Papun mielestä hänen onnistunein neulomalla tehty teoksensa: se on isoin, näyttävin ja sisältönsä takia kiinnostavin.

Virkattu poliisiauto

Idean virkatusta poliisiautosta Papu sai jo vuonna 2008, mutta pääsi toteuttamaan sitä vasta seuraavan vuoden lopulla. Ensin oli hankittava rahoitusta: Svenska Kulturfondenin, Taiteen keskustoimikunnan ja Majaoja-säätiön myöntämien apurahojen ja useiden sponsoreiden avulla kookas ja aikaavievä projekti oli mahdollista toteuttaa.
– Kun teoksen pääseminen Kiasman Camouflage-näyttelyyn varmistui, oli sponsoreiden saaminen helpompaa, Papu kertoo. Näyttely on osa World Design Capital Helsinki 2012 -hanketta. Mukaan on valittu kymmenen kansainvälistä taiteilijaa, joiden teokset ovat muotoilun ja taiteen rajamailta. Mutta mikä on virkatun poliisiauton viesti?
– Autoa ja poliisia pidetään usein maskuliinisina asioina, sen sijaan tekstiilikäsityötä feminiinisenä. Halusin tuoda elementit törmäyskurssille ja katsoa, mitä tapahtuu. Pohdin myös vallan visuaalisuutta: kun autoon valitsee väreiksi valkoisen ja tummansinisen ja kirjoittaa kylkeen sanan poliisi, edustaa se heti jotakin tiettyä instituutiota. Käsitämme vallan pitkälti visuaalisten merkkien kautta, taiteilija pohdiskelee. 
Kokonaisen auton tekeminen millin tarkasti alkuperäisen näköiseksi ja kokoiseksi kuulostaa suuruudenhullulta projektilta, mutta Papua koko ei ole koskaan pelottanut.
– Pidän suurista asioista, ne ovat näyttävämpiä. Kyse on vain siitä, että aikatauluttaa työn deadlinen mukaan, Papu toteaa.
Deadline tosiaan lähestyy, Kiasman näyttely avautuu kesäkuun puolessa välissä. Tuleeko auto siihen mennessä valmiiksi?
– Pakkohan sen on tulla, ei ole muuta vaihtoehtoa, taiteilija toteaa napakasti.
Projektin loppua kohden muut työt ovat karsiutuneet pois ja virkkauspäivät pidentyneet.
– Teen vähintään seitsemän tunnin työpäiviä ja iltaisin sekä viikonloppuisin virkkaan vähän rennommalla otteella. Lisäksi minulla on ollut apuna työharjoittelijoita, Papu kertoo.
Välillä yksitoikkoinen koukun heiluttaminen tympäisee.
– Onneksi samalla voi katsoa tv-sarjoja tai kuunnella musiikkia ja äänikirjoja. 
Myös oman työprosessin raportoiminen Novitan sivuilla olevaan blogiin ja blogin lukijoiden palaute kannustaa eteenpäin.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Papulla on jo pää täynnä ideoita toteutettavaksi poliisiauton valmistuttua. 
– Haluan reagoida yhteiskunnan epäkohtiin toteuttamalla interventioita kaupunkitilaan. Minua kiinnostaa aktivismi taiteessa, Papu sanoo. 
Ensi kesänä Pirkanmaan triennaaliin Papu toteuttaa skeittirampin Tampereen keskustaan. 
– Skeittaaminen on monelle tamperelaisnuorelle elinehto, mutta kaupunki ei halua tarjota siihen mahdollisuuksia. Odottelu ei auta vaan on otettava ohjat omiin käsiin, Papu toteaa. 
Taiteilijaa häiritsee myös kaupungin visuaalisen tilan epätasa-arvoinen jakaantuminen.
– Koska raha ratkaisee, on kaupunkikuva täynnä mainoksia, joista liian suuri osa on törkeän esineellistäviä ja pornoistuneita, Papu valittaa.
Nähtäväksi jää, ehtiikö taiteilija puuttua tähän epäkohtaan, sillä vuonna 2013 on lähtö puolentoista vuoden purjehdukselle.
– Kierrämme isäni kanssa kahdestaan Pohjois-Atlantin, Yhdysvaltoihin asti. Kuvaan matkalla dokumenttielokuvan suhteestamme.

- - - -

- Poliisiauton valmistusprosessista kertova blogi Novitan sivuilla: 

www.novita.fi/blogit/576167

- Kaija Papun ohjaamia musiikkivideoita, 
videoinstallaatioita ja videokuvaa poliisiauton virkkaamisesta YouTubessa: 
www.youtube.com/MrKaijaPapu

- Lisää kuvia Papun teoksista taiteilijan omilla nettisivuilla: www.kaijapapu.com

Camouflage-näyttely Kiasmassa 15.6.-7.10.2012
Pirkanmaan 5. Triennaali Tampereella 16.6.-12.8.2012