Kolumni 1/17
Oodi villalle
Muutin joulukuun alussa Lontooseen. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Iso-Britanniassa talvella ja vaikka tiesin etukäteen Lontoon talven paljon Helsingin talvea leudommaksi, olin silti yllättynyt, kun huomasin ruusujen ja kevätesikoiden kukkivan keskellä talvea. Sää suosi ensimmäisten viikkojen aikana ja sateinen sumujen saari osoittautuikin varsin aurinkoiseksi paikaksi; lämpimät kirjoneulelapaset vaihtuivat siroihin nahkahansikkaisiin ja paksujen neulottujen huivien sijaan pääsin käyttämään kudottuja keveitä huiveja. Kevyempi talvipukeutuminen tietysti aiheutti villavaatteita ja -asusteita rakastavassa naisessa lievän kriisin. Mitä ihmettä teen kaikilla itseneulomillani paksuilla pipoilla, huiveilla ja lapasilla, kun lämpötilat huitelevat +10 asteen tietämillä ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta? Onko huolella ja rakkaudella koostamani villainen talvivaatevarasto aivan turha?
Englannin säässä ei kuitenkaan nähtävästi ole mikään muu pysyvää kuin vaihtelevuus ja villavaatteille tuli nopeasti käyttöä, kun kylmempi säärintama pyyhki yli Etelä-Englannin. Helsingissä asuneena kuvittelin tottuneeni tuuliseen ja kosteaan ilmaan, mutta enpä tiennyt, miten kylmältä ja purevalta +6 astetta voikaan tuntua, kun on kosteaa englantilaisen mittapuun mukaan.
Reilun kuukauden kokemuksella on tullut todettua, että paras tapa suojautua englantilaista kosteutta vastaan on suosikkimateriaalini villa. Etelä-Englannin ilmasto on ihanteellinen ympäristö käyttää kuohkeita käsinneulottuja villapaitoja ja -takkeja ja käsinneulotut villasukat ovat ehdoton varuste viileissä sisätiloissa. Villainen vaate hengittää, pitää lämpimänä ja vaikka villakuitu imeekin kosteutta, ei vaate tunnu ikävältä päällä hieman kosteanakaan. Kun villapaidan päälle pukee vielä sadetta pitävän hupullisen takin, voi sadekuuron yllättäessä todeta tyytyväisenä yhden äitini raivostuttavista, mutta niin tosista lempilausahduksista: “Ei me olla sokerista!”. Villan ylivoimaisuudesta kertoo myös se, että ennen kutittavaa villaa vierastanut aviomieheni riemastui huomatessaan merinovillan sopivan hipiälleen ja työmatkapyöräilyyn.
Vaikka Iso-Britannia tunnetaan perinteikkäästä villateollisuudestaan ja rikkaasta neulehistoriastaan, on hämmästyttävää miten vähän lontoolaiset käyttävät villaisia neulevaatteita (kyllä, olen pahamaineinen kuitubongari!) verrattuna suomalaisiin. Ja siinä missä moni suomalainen tunnollisesti pukeutuu lämpötilan lähestyessä nollaa villaiseen pipoon ja villalapasiin, eivät lontoolaiset juurikaan käytä asusteita. Tai jos käyttävätkin, ne ovat tekokuituisia. Nähtävästi Englannissa vuonna 2010 perustetulla, mutta nykyään kansainvälisesti toimivalla villan käytön puolesta kampanjoivalla The Campaign for Wool -organisaatiolla riittää vielä paljon työsarkaa.
Työtä riittää myös brittiläisen tekstiiliteollisuuden elvyttämisessä. 1970-luvulta lähtien maan tekstiiliteollisuus on hiipunut samaan tapaan kuin muissakin Länsi-Euroopan maissa: suuri osa kehräämöistä ja tekstiilitehtaista on suljettu, toiminta on kokonaan lopetettu tai siirretty taloudellisten paineiden takia Itä-Eurooppaan ja Aasiaan. Mutta toivoakin on! Tällä hetkellä brittiläinen tekstiiliteollisuus elää pienimuotoista renessanssia, sillä sekä tuottajat että kuluttajat ovat heränneet lähituotannon tärkeyteen ja määrän sijaan keskitytään laatuun. Viime vuosina maassa on aloittanut uusia tekstiilialan yrityksiä, jotka keskittyvät käyttämään brittiläistä lampaanvillaa ja kotimainen tuotanto nostetaan brändin tärkeäksi valtiksi. Osa pienemmistä neulevalmistajista ilmoittaa villalaadun jopa lammasrodun tarkkuudella. Myönnän, että onhan se aika ylellistä, kun voi vetää jalkaansa sukat, jotka tietää valmistetun Englannissa Exmoor Blueface -lammasrodun pehmeästä villasta.
Elina
Elina Urmas on valmistunut tekstiilityön opettajaksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008 ja työskennellyt myynnin ja markkinoinnin parissa tekstiilialalla. Tällä hetkellä kirjoittaja asuu Englannissa ja rakastaa säästä puhumista vähintään yhtä paljon kuin englantilaiset. Neuletyö kulkee mukana aina ja tällä hetkellä puikoilla on ohutta merinovillaa.
