Kolumni
Rumakin on jouluna kaunista
Lumiukot, kulkuset, rusetit, tupsunenäinen Ruudolf ja kuusenkoristenauhoin kirjottu applikaatio – nämä lienevät klassisen ruman jouluvillapaidan tunnusmerkit kaikessa kauheudessaan ja ihanuudessaan. Mauttomia ylilyöntejä tai ironista nostalgiaa; ruma villapaitakulttuuri tuntuu juurtuneen vuosikymmenten saatossa syvälle anglo-amerikkalaiseen jouluntraditioon. Viime vuosina rumista jouluvillapuseroista on tullut hitti myös Suomessa.
Kirjoneulepuseroihin pukeutuminen on kuulunut tavalla tai toisella osaksi amerikkalaista joulunviettotapaa 1800-luvun lopulta lähtien. Nykyisen villapuseroilmiön alkuna pidetään 1980-luvun Bill Cosby showta, jossa perheenisä Cosby esiintyi toistuvasti mitä erikoisimmissa kirjoneulepuseroissa. Cosbyn villapaidat tarjosivat kotikutoisuudessaan vastakohdan viimeistellylle juppimuodille. Kuitenkin laajempana ilmiönä ruma jouluvillapaita sai tuulta alleen vasta 2000-luvun alussa. Tällöin suosioon lienee vaikuttanut Colin Firthin näyttelemän Mark Darcyn porokuvioinen puserokammotus elokuvassa Bridget Jonesin päiväkirja.
Ruman jouluvillapaidan suosion on ajateltu yhtäältä liittyvän jouluista perhe-idylliä korostavaan nostalgiaan, jossa neulepusero näyttäytyy symbolina lämpimälle yhdessäololle. Toisaalta puserohassuttelu tarjoaa aikuisille mahdollisuuden leikkiin ja lapsenmieliseen iloon. Itse ajattelen, että ruman jouluvillapaidan edustama vastakohtaisuus on olennainen osa sen suosiota: ruma villapaita on osa nuorekasta ja epätyypillistä joulunviettoa, jonka puitteissa voi samaan aikaan olla sekä seesteinen että säädytön, perinteinen ja perinteistä erottautuva – naughty but nice. Lisäksi joulunajan yltäkylläinen visuaalisuus ja länsimaiseen kulttuuriin kutoutuneet narratiivit pukkeineen, poroineen ja mistelinoksineen ovat omiaan ruokkimaan ruman jouluvillapaidan erilaisia ilmentymiä. Joulu on sekä lasten että aikuisten juhla, mutta aikuisten juhlissa tuhmat punakuonot kiskovat jotain aivan muuta kuin pukin pulkkaa.
Toisin kuin Mark Darcyn poropusero, nykypäivän ruma jouluvillapaita ei ole nolo pukine, vaan osa rönsyävän joulujuhlakauden massamuotia. Sen rumuudella ja noloudella jopa kilpaillaan. Kaikista tyylikkäin onkin hän, jonka paita on tökeröin ja mauttomin. Mauttomuutta edesauttavat esimerkiksi led-valot, lumiukon puserosta ulospäin sojottava porkkananenä ja kaikenlaiset pikkutuhmat tonttumuorifantasiat. Olen viihtynyt tunteja surffaillen erilaisilla kierrätyssivustoilla, joilla olen törmännyt toinen toistaan hullunkurisempiin puseroihin. Netti-surffailun perusteella voin todeta, että oikeastaan mikä tahansa ”huonoa makua” makua edustava koristeellinen villapusero toimii yhtä hyvin tarkoituksessaan. Tämä vuonna aion hankkia itselleni ruman jouluvillapaidan – onhan minut kutsuttu pikkujouluillalliselle, jossa pukukoodina on ”the tackier, the better”.
Anna
