Mistä nostetta suomalaiselle ekologiselle tuotesuunnittelulle?
Teksti: Tarja-Kaarina Laamanen
Kierrätystehdas ry on tunnettu järjestämistään jokakeväisistä Kierrätystehdas-tapahtumista Helsingin Kaapelitehtaalla. Nyt Kierrätystehdas ry haluaa satsata myös ekologisen alan tuotesuunnittelun kehittämiseen. Se julkaisi 29.2.2012 uraa uurtavan tutkimuksen otsikolla Suomalainen Ecodesign-ala ja sen kehittämismahdollisuudet. Tutkimus poistomateriaaleja uusissa tuotteissa hyödyntävistä yrityksistä.
Tutkimus keskittyy kierrätys- ja poistomateriaaleja hyödyntäviin tekstiili- ja vaatetusalan yrityksiin. Tämänkaltainen ecodesign -alaa yhteen kokoava tutkimus on suomessa vielä vähäistä. Kierrätystehdas ry toivookin, että tutkimus sysäisi ihmiset toimiin ecodesign-alan ja siihen liittyvän tutkimuksen tiimoilta.
Julkaisutilaisuudessa kirjoittajat Pia Ranna (YTM) ja Jenni Räsänen (TAM) esittelivät tutkimuksen pääpiirteissään. Ranna kertoi tutkimuksen taustaksi, että tekstiilijätteen osuus on 5-10% koko jätemäärästä ja sitä tuotetaan suomessa vuosittain 120 miljoonaa tonnia. Tästä potista kierrätetään vain viidesosa.
Ranna esitti myös huolensa ihmisten asenteesta kuluttamiseen – kulutus nähdään yleisesti ottaen liian positiivisena asiana. Maapallon luonnonvaroja on kulutettu jo vuodesta 1986 tähän päivään asti rutkasti enemmän kuin mitä kullekin vuodelle todellisuudessa olisi ollut varaa.
Olisi siis korkea aika vakavasti tehostaa uusiokäytön järjestämistä. Lainsäädännön, vastuullisen kuluttamisen ja vastuullisen yrittäjyyden asteittaisella muutoksella ja keskinäisellä vuorovaikutuksella on suuri rooli alan tulavisuuden kehittymisessä.
Jenni Räsänen kertoi tutkimuksen tuloksista. Sähköiseen kyselyyn vastasi 53 alan yritystä. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista yrityksistä oli perustettu viimeisen viiden vuoden aikana ja alan toimijat ovat tyypillisesti nuoria, alle 40 vuotiaita naisia.
Yritykset ovat pääosin yhden ihmisen mikroyrityksiä. Yrityksistä 83 % tuotti asusteita ja 40 % mainitsi valmistavansa vaatteita, 26 % oli sisustus- ja kodintekstiilien alalla ja kovista materiaaleista valmistettuja sisustus- ja kodintuotteita tuotti 21 % kyselyyn vastanneista yrityksistä. Pehmoleluja valmisti viisi kyselyyn osallistunutta yritystä.
Alalla toimii hyvin käsityö- ja design alaan koulutettua väkeä, mutta kaupallista koulutusta on silmiinpistävän vähän. Useimmat alan toimijat toivoivat taloudellista kasvua, mutta eivät hyödynnä esimerkiksi sosiaalisen median mahdollisuuksia tai panosta tarpeeksi tuotekehittelyyn. Osalla vastaajista taas oli selkeä ristiriita alaa leimaavien arvojen ja liiketoiminnan välillä. Markkinointi ja tuotesuunnittelu nähtiin tutkimuksessa siis tärkeinä kehittämiskohteina, jotta kuluttajat saisivat todellisia vaihtoehtoja vähemmän ympäristömyötäisille tuotteille.
Alan toimijat mainitsivat materiaalin keräämisen työläyden, joten keskitetty materiaalien jakelija olisi tärkeä edistysaskel. Myös alan foorumin perustaminen auttaisi yksittäisiä toimijoita yhdistämään voimansa.
Vastaajien mielestä kuluttajien mielikuvat ecodesign-alasta yleensä ovat aliarvioivia, joten tunnettuus ja imago kaipaisivat kohennusta. Imagoa haluttiin poispäin alaan liitetystä askartelu- tai suttuisesta kirppismaineesta ja ecodesign imagolla ratsastavat huijarit haluttaisiin kuriin.
Kysyin Pia Rannalta, miten koulutuksessa voitaisiin panostaa ekodesign alan tulevaisuuteen. Ranna toivoi, että opetussuunnitelmissa otettaisiin selkeät tavoitteet ympäristömyötäisyyden opetukseen sekä kulutuksen ongelmiin. Hänen mukaansa alan asiantuntijoita pitäisi kuulla tavoitteiden laadintavaiheessa, mutta kaikilla muillakin pitäisi olla mahdollisuus avoimesti kommentoida OPS:an tavoitteita. Hän myös painotti, että nuukuus ja kestävä kehitys eivät ole sama asia; nuukuuteen ei aina sisälly valinnan mahdollisuutta ja oppilaille pitäisi nimenomaan painottaa, että heillä on aina kuluttajina valinnan mahdollisuus.
- - - -
Tutkimus verkossa:
http://www.kierratystehdas.fi/wp-content/uploads/2012/02/Ecodesign_tutkimus_web_2012.pdf
Kierrätystehdas:
