Näkyväksi neulottu
Vangitsevaa ja oivaltavaa neulottua taidetta
Kun näyttelytilaan astuu sisään, ensimmäisenä tajunnan täyttää poliisiauto ja seinän graffitit. Ihastelen, kuinka pehmeillä neulelangoilla onkaan voitu imitoida metallin kovuutta ja kiiltoa tai kaupunkien betonipintaa. Muutkin näyttelyvieraat ovat syventyneet neuleiden yksityiskohtiin. Tai ei sittenkään! Toinen vilkaisu paljastaa pöydän ääreen istahtaneen herrasmiehen yhdeksi näyttelyn virkatuista teoksista. Niin luontevasti Liisa Hietasen teos Veijo istuu paikallaan kirjaa selaillen.
Moni näyttelyn teoksista leikittelee suoraviivaisella todellisuuden kuvaamisella. Monta kertaa joutuu kysymään itseltään, onko näkemäni todellakin toteutettu yksinomaan langasta. Virkatut, neulotut tai kudotut teokset pakottavat ihailemaan taiteilijan taitoa nähdä oleellinen ja vieläpä tuottaa havainto materiaksi. Hitaan ja tutkivan tekniikan myötä mikään aihe ei ole liian vähäpätöinen taiteeksi. Virkatut ihmishahmot Liisa Hietasen Kyläläiset-teossarjassa tai kokonaan virkkaamalla luotu wc-koppi tuovat näkyväksi esteettistä maailmaa ympärillämme kiinnostavalla tavalla. Hietaselle näkyväksi tekeminen on arkipäiväisen, helposti ohitettavan kuvaston toistamista ja tutkimista ja virkkaaminen on hänelle aktiivinen tapa käsitellä maailmaa.
Hitaan työskentelyn teemaa avaa osaltaan myös Jenni Haili, joka on vuosien saatossa varioinut samaa kuva-aihetta mm. kirjoen, maalaten, ryijynä ja kudelmana. Hailin tutkima pistojen ja siveltimenvetojen mantranomainen toistaminen lienee tuttua myös jokaiselle käsityöläiselle. Välillä käsitöiden arvo on nimenomaan itse tekemisessä ja kokemisessa kun mieli vapautuu rivi riviltä tai kerros kerrokselta.
Kontrasteja ja puhuttelevia näkökulmia
Näyttely avaa myös käsitöiden elämyksellistä maailmaa, tunnemuistia ja yksityisiä kokemuksia, jotka tarjoavat paikan pysähtymiselle. Rósa Sigrún Jónsdóttirin teos islantilaisista lääkekasveista on toteutettu yhteisöllisesti samalla toisilta oppien ja tarinoita jakaen. Tanya Akhmetgalievan valtavat, langalla ja neuleella maalauksellisesti kuvatut sairaalamaailmat palauttavat pohdintoihin ihmiselämästä. Sanni Weckmanin räsymattotekniikalla toteutettu kuvakudos on puolestaan kunnianosoitus taidokkaalle isoäidille. Teos muistuttaa paitsi sukupolvien välisestä käsityöstä ja naisten arkisesta osaamisesta, se myös palauttaa arvoonsa vanhat ja kuluneet materiaalit.
Erityisesti Näkyväksi neulottu avaa jännitteitä, jotka syntyvät kun pehmeäksi mielletyt tekniikat ja materiaalit törmäytetään niille vastakkaisiksi miellettyihin konteksteihin. Neuleiden, kuvakudosten ja kirjontojen kautta avautuvat niin sukupuolittuneet maailmat, ihmisten pelot kuin underground-kulttuuritkin. Pehmeä käsityöteos ei ole aina sievää ja perinteistä, kuten Kaija Papun poliisiauto osoittaa. Tällaista tekniikan ja aiheen suhdetta Papu käsittelee myös tutkiessaan, muuttaako hitaasti ja hartaudella tehty kanavatyö pornografisen kuvaston salonkikelpoisemmaksi. Suvi Solkion Painajaisista paksu peite puolestaan tuo kauniissa paketissa sisällöltään jopa ahdistavan maailman katsojan ulottuville.
Näyttely on näkökulma tekstiili- ja kuvataiteen yhteisiin rajapintoihin, joka tarjoaa paljon oivalluksen aineksia käsityön harrastajille ja sopii vaikka käsityötuntien vierailukohteeksi. Teokset tuovat esille yllättäviä ja puhuttelevia näkökulmia olematta kuitenkaan liian käsitteellisiä. Kuten jokainen taiten tehty näyttely, tämäkin sai kävijän sormet syyhyämään ja innosti omien suunnitelmien kehittelyyn. Onneksi siis mukana oli tunnelmointiin tarkoitettuja kosketeltavia pintoja sekä vuorovaikutteisia teoksia, joihin kävijä pystyi jättämään oman jälkensä.
Näkyväksi neulottu -näyttely
Taide- ja museokeskus Sinkka, Kerava
5.3. saakka.
TEKSTI JA KUVA IINA RUUSKANEN
