Namibia

Tutkimusmatkalla Namibian polttavan auringon alla

Käsityön aineenopettajan opintojemme loppuvaiheessa Rauman opettajankoulutuslaitoksella Turun yliopistossa, meille tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus matkata kohti Namibian ihmeitä pro gradu -tutkielman merkeissä. Tutkimuksemme kohdistuu opettajien Arts-oppiaineen täydennyskoulutuksen vaikuttavuuden mittaamiseen. Suomi on ollut mukana kehittämässä Arts-oppiaineen sisältöjä Namibiassa.

 Noin kaksi viikkoa kestävän matkamme tarkoitus oli kerätä aineistoa osallistumalla opettajien täydennyskoulutustyöpajaan, sekä vierailemalla paikallisessa kouluissa. Matkamme järjestelyjä oli hieman hidastanut sähköisen viestinnän kulku maiden välillä. Lopulta saimme kuitenkin välttämättömimmät asiat sovittua ja matkamme kohti Namibian kuivaa kuumuutta alkoi aurinkoisena huhtikuun päivänä.

Maan pääkaupunki Windhoek osoittautui kehittyväksi länsimaistuvaksi kaupungiksi. Suomalaisin silmin se kuitenkin tuntui suhteellisen pieneltä ja rauhalliselta. Liikenne sujui vilkkaasti vasemmanpuoleisena ja ohi ajavat taksit kutsuivat meitä kyytiin jatkuvin tööttäyksin.

Turistikohteissa meitä säikyteltiin varoittelemalla kaupungin rikollisuudella, ja erityisesti kehotettiin välttämään jalan kulkemista etenkin pimeään aikaan. Koimme kaupungin kuitenkin turvalliseksi ja taitoimme matkaamme jalan sekä paikallisilla takseilla.

Arts-oppiaine sisältää käsitöitä

Ennen Namibian itsenäistymistä vuonna 1990 maassa vallitsi rasistinen bantu-koulutusjärjestelmä, jossa koulutusmahdollisuudet määräytyivät hyvin pitkälle ihonvärin mukaan. Muun muassa opettajankoulutus oli jaettu eri koulutuslaitoksiin ihonvärin perusteella.

Itsenäistymisen jälkeen apartheid-politiikasta haluttiin eroon ja perustettiin koulutuksen kehittämiskeskus, NIED (National Institute for Educational Development). Sen tehtävänä on kehittää maan koulutusjärjestelmää väestölle, joka muodostuu 11 etnisestä ryhmästä ja vielä useammasta kielestä. Tuolloin 26 vuotta sitten myös maan virallinen kieli vaihdettiin afrikaansista englanniksi.

Namibian peruskoulussa on oppiaine Design and Technology, jonka sisällöt muistuttavat paljon Suomen peruskoulun käsityöoppiainetta. Resurssipulan ja oppiaineen valinnaisuuden vuoksi kaikille oppilaille ei kuitenkaan voida tarjota mahdollisuutta osallistua kyseiseen oppiaineeseen. Kaikille oppilaille suunnattu Arts-oppiaine pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. 

Vuonna 2015 Namibia sai uuden opetussuunnitelman, jonka myötä Arts-oppiaine tuli pakolliseksi opetettavaksi kaikissa maan kouluissa. Arts-oppiaine on siitä lähtien pitänyt sisällään draaman, musiikin, tanssin ja kuvataiteen lisäksi myös käsityön oppisisältöjä. Suomi on ollut mukana kehittämässä oppiaineen uutta sisältöä ja 2015 julkaistua opettajan opasta. Toimintaa on organisoinut Suomi-Namibia -seura ja sitä on rahoittanut Suomen Ulkoministeriö.

Arts-opetusta opettajille

Parin vuoden ajan NIED on järjestänyt täydennyskoulutustyöpajoja koskien Arts-oppiainetta. Näiden työpajojen tarkoituksena on antaa opettajille valmiuksia opettaa ainetta. Kolmipäiväisessä koulutuksessa tutustutaan aineen oppisisältöihin ja didaktiikkaan erilaisten oppimistehtävien, keskustelun ja uuden opettajan oppaan avulla.

Uusi opetussuunnitelma ja opettajanopas leviävät maan eri kolkkiin ja opettajat saavat kaipaamaansa vertaistukea näissä työpajoissa. Työpajoihin osallistuu kerrallaan noin 15–40 opetusalan työntekijää. Suurin osa osallistujista on opettajia, mutta mukana on ollut myös rehtoreita ja muissa hallinnollisissa tehtävissä työskenteleviä. Koulutukseen osallistuneet opettajat järjestävät vastaavan työpajan koulutuksen jälkeen oman alueensa opettajille. Koulutuksen tavoitteena on lopulta tavoittaa kaikki maan opettajat.

Osallistuimme matkamme aikana Arts-oppiaineen täydennyskoulutustyöpajaan. Virallinen kieli työpajassa oli englanti, jota täydennettiin usein afrikaansin kielellä. Sisällöltään workshop käsitteli lähes ainoastaan käsitöiden oppisisältöjä, vaikka oppiaine pitää sisällään paljon muutakin. Tähän vaikutti todennäköisesti se, että uusi opettajan opas keskittyy pääasiassa käsityön ja kuvataiteen oppisisältöihin. Opas on tehty yhteistyössä Suomen ulkoministeriön ja Suomi-Namibia seuran kanssa. Opettajan opas on syntynyt Hanna Peräkylän pro gradu -tutkielman pohjalta ja sen ovat laatineet Hanna Peräkylä ja Maija Malmström yhdessä NIED:n kanssa.

Oppisisältöjen suhteen työpaja ei ollut mitenkään yllättävä. Työt toteutettiin mahdollisimman helposti saatavin materiaalein, sillä materiaaleista Namibian monissa kouluissa on puute. Opettajan opas loi selkeän struktuurin oppituntien suunnittelulle ja toteutukselle, ja siinä neuvottiin seikkaperäisesti esimerkiksi pensseleiden sekä liiman omatoimista valmistamista. Opetuksen sisältöjä pyritään integroimaan osaksi muitakin oppiaineita kuten matematiikkaa ja elämän hallintaa.

Työpaja tapahtumana oli meille poikkeuksellinen. Jo ensimmäisenä päivänä työskentelyn lomassa joku koulutukseen osallistuvista opettajista rupesi spontaanisti laulamaan. Vähitellen muut yhtyivät lauluun kuin se olisi luonnollisin ja itsestään selvin asia. Laulu soi moniäänisesti ja hyvin kauniisti, aivan kuin kaikki olisi suunniteltu etukäteen. Jossain vaiheessa koulutusta tartuimme kaikki toisiamme käsistä ja lauloimme laulua, johon mekin pystymme liittymään. Hetki oli niin herkkä ja koskettava, että kyyneleet nousivat silmiin ja iho kanalihalle. Työskentely jatkui kuitenkin myös laulun lomassa.

Kouluvierailulla

Vapaa-aikaa pääsimme viettämään merenrantakaupunki Swakopmundissa. Siellä muun muassa kiipesimme Dyyni 7:n huipulle, tutuistuimme merileijonien elämään sekä jouduimme keskelle itätuulen tuomaa hiekkamyrskyä, joka koettelee kaupunkia ainoastaan kerran vuodessa.

Viimeisten päivien aikana pääsimme vielä tutustumaan paikalliseen kouluun, jonka oppilaat olivat luokilta 7–12. Koulun puitteet olivat vaatimattomat. Koulu oli sijoitettu ennen itsenäisyyttä toimineeseen tummaihoisten opettajaopiskelijoiden asuntolaan. Rakennukset kaipasivat kipeästi päivitystä. Myös opetusmateriaalista oli puutetta.

Ryhmäkoot olivat suuria, luokissa opiskeli noin 40–60 oppilasta. Silti opettajat tuntuivat ihailtavan innokkailta, eivätkä suinkaan olleet lannistuneet näiden haasteiden vuoksi. Luokissa vieraillessamme kerroimme Suomesta, sen luonnosta ja kulttuurista. Tutkimusmatkamme päättyi täydellisesti, oppilaiden innostuneet ja uteliaat ilmeet jäivät mieliimme pysyvästi kaiken muun kokemamme lisäksi.

TEKSTI JA KUVAT SANNI KALLIOLAHTI JA MINTTU SIPOLA