Paikka paikan päällä

Teksti ja kuvat: Stina Berger-Eirola

Paikattujen vaatteiden näyttely pysäyttää miettimään nykyisen vaatekulutuksen järkevyyttä.

Kulttuurien museossa on esillä pienimuotoinen herttainen näyttely paikatuista vaatteista. Museon kokoelmista, johon kuuluu upeita juhla- ja kansanpukuja, löytyy myös paikattuja ja loppuun kulutettuja vaatteita eri puolilta maailmaa. Japanilainen kimono, guatemalalaiset ja unkarilaiset puserot, mordvalialaiset ja marilaiset paidat, liiviläisnaisten päähineet ja tasankointiaanien naisen puku ovat osoitus naisten luovuudesta, kekseliäisyydestä ja selviytymisestä huonoinakin aikoina. Pukuja on paikattu, ja niitä on koristeltu kankaanpalasilla.

Mukana on myös taiteilija Outi Heiskasen parsima nuttu, joka on hänelle niin rakas, että siitä ei voi luopua vaikka ehjää kohtaa on vaikea löytää. Museon intendentti Ildikó Lehtinen haluaa näyttelyllä pysäyttää meidät miettimään, mikä on vaatteen arvo.

Nykyinen vaatteiden ylitarjonta on meillä aika uusi ilmiö. Ennen niukkuus vaati vaatteiden huoltamista ja käytön pidentämistä erilaisin keinoin. Paikattiin ja parsittiin, lyhennettiin, pidennettiin ja uudelleen muokattiin. Varsinkin piilossa olevat osat olivat usein paikattu tai korvattu huonommalla kankaalla. Esimerkiksi itäkarjalaisten hameet käännettiin niin, että kulunut ja paikattu osa jäi esiliinan alle. Puute pakotti ompelemaan lapsille vaatteet vanhoista aikuisten vaatteista. Uusiokäyttö näkyy myös liiviläisten päähineissä, jotka koristettiin erivärisillä koristenauhoilla ja kirjavilla tilkuilla. Pienetkin palat otettiin käyttöön. Kuluneista vaatteista ja kankaanpalasista on tehty lapsille nukkeja ympäri maailmaa, Egyptistä Karjalaan. Räsynukke on vuosisatoja ollut monelle rakkain lelu.

Vielä sata vuotta sitten vaatteiden valmistukseen kului aikaa, naisten aikaa. Kuitukasveja viljeltiin ja lampaita kasvatettiin. Saadusta materiaalista kehrättiin lankaa ja valmistettiin kangasta. Kallisarvoista kangasta leikattiin säästeliäästi. Vaatteet tehtiin suorista kappaleista, jotta mahdollisimman vähän kangasta menisi hukkaan. Ompelun jälkeen saumoja vahvistettiin ja samalla koristeltiin. Tällaisen pitkän prosessin aikana vaatteisiin luodaan tunneside, jota ei ostettua vaatetta kohtaan synny. Vaatteista pidettiin huolta, ja niiden haluttiin palvelevan mahdollisimman pitkään. Varsinkin arkivaatteet käytettiin loppuun. Niitä käytettiin aina likaisemmissa töissä, ja lopuksi niistä tehtiin rättejä, räsymattoja tai jopa rakennuksen tilkkettä.

Näyttelyyn liittyy koululaisille tarkoitettuja työpajoja, joissa valmistetaan räsynukkeja sekä neulatyynyjä korealaiseen ja hantilliseen malliin. Museomestari Ulla Kostiainen haluaa näyttää lapsille, miten pienistäkin tilkuista voi luoda jotakin kaunista ja käytännöllistä. Näyttelyyn voi helposti piipahtaa shoppailun lomassa, mutta toivottavasti se pysäyttää myös miettimään meidän vaatekulutuksemme järkevyyttä.

- - - -

Paikka paikan päällä
Kulttuurien museo, Tennispalatsi, Helsinki.
11.11.2012 saakka. Vapaa pääsy.

20.10. 2012 yleisöpäivä, jossa esitellään erilaisia käsityömenetelmiä; tuohi- ja nahkatöitä sekä kirjontaa. Museossa vierailee hantilaisia, urdmuntilaisia ja mordavialaisia käsityöläisiä.