Siira
VIRPI SIIRA - Virkkaava visionääri
Sinisen verstaan ovella vastaantulijaa tervehtivät leikkisät, mutta herkät pitsigraffitit. Taideteos on virkkaajana ja bloggarina tunnetuksi tulleen Virpi Siiran sekä Sinisen verstaan nuorten yhteinen teos, jonka he toteuttivat paitsi kaunistamaan ympäristöä, myös jättääkseen jälkensä kaupunkikuvaan.
Jälkien jättäminen on tärkeä teema myös Siiran uusimmassa, elokuussa ilmestyneessä OmA KOPPA 365 -virkkauskirjassa. Siinä teemana ovat mandalat.
– Ensimmäinen kirja keskittyi ympyrään, toisessa teemana oli neliö. Kolmas kirjani on eräänlainen virkkuuraamattu – se alkaa uskontunnustuksella ja käsittelee virkkaamista elämänfilosofiana ja tapana ymmärtää maailman monimutkaisuutta, Siira pohtii.
– Itse asiassa kirjassa on kyse on koko elämästä: siitä, miten eletty elämä inspiroi, miten työt voivat jäädä ja jäävät kesken. Virkatessa tajuaa, että keskeneräisyys on osa elämää.
Tekijä, ei opettaja
Taide ja tekeminen ovat aina inspiroineet Siiraa. Jo nuoresta pitäen Siiran luovuus näkyi hänen tavassaan suhtautua maailmaan yllätyksellisesti.
– Lapsena soitin pianoa satukirjan kuvista, Siira naurahtaa. Kiinnostus luovaa työtä kohtaan johti Siiran kouluttautumaan teolliseksi vaatesuunnittelijaksi. Myöhemmin innostus toi Siiran Siniselle verstaalle, jossa hän on työskennellyt nuorten kanssa nyt jo 17 vuotta. Silti Siira haluaa korostaa, ettei ole opettaja, eikä hän sellaiseksi halua myöskään tulla.
– Minulla on samanaikaisesti monta roolia. Työssäni olen kouluttaja ja ohjaaja, vapaa-ajallani kirjailija, virkkaaja ja bloggaaja, mutta ennen kaikkea olen tekijä, Siira linjaa.
– Sinisellä verstaalla olen nuorille Virpi. Tavoitteeni on auttaa nuoria löytämään vahvuutensa sekä kannustaa heitä eteenpäin elämässään. Taiteen kautta nuoret oppivat toimimaan yhdessä ja tekemään kompromisseja, toisaalta saavat mahdollisuuden uskaltaa ja onnistua sekä kokeilla omia siipiään, hän pohtii.
Elämän värikartta
Sinisellä verstaalla Siira suunnittelee nuorten kanssa toteutettavat työt itse. Työssään Siira hyödyntää myös vuonna 2010 perustamaansa omA KOPPA-blogia. Blogi toimii sekä ideapankkina että ohjeiden varastona. Siira kertoo saavansa palautetta blogistaan ympäri maailmaa.
– Laatimieni kuvallisten virkkausohjeiden mukaan on helppo opetella virkkaamaan, ja ideoitani on sovellettu ympäri maailmaa. Myös monet opettajat ovat löytäneet omA KOPPA -blogin opetuksensa ideoinnin tueksi.
Siira kertoo, että yksi onnistuneimmista toteutuksista nuorten kanssa on ollut OmAn ELÄMÄn väriympyrä, jossa eri värien kehät kuvaavat eri vuosien ja eri elämänvaiheiden lempivärejä. Tehtävä on taiteellinen ja etenevä, se heijastelee tekijänsä omaa persoonaa.
– Jokaisen värikartta on omanlaisensa, ja erilaisuudessaan ja ainutlaatuisuudessaan juuri täydellinen sellaisena kuin se on. Se on voimaannuttava ajatus, miettii Siira.
Siira on hyödyntänyt tehtävässä syntyneitä värikarttoja myös nuorten muissa töissä.
– Värikartasta voi rajata erilaisia kausia ja väriyhdistelmiä. Kun seuraavissa töissä käytetyt värit heijastelevat elettyä elämää, töihin syntyy syvällinen side.
Siira on myös itse toteuttanut värikartan yhdessä nuorten kanssa.
– Joka kerta olen aloittanut puhtaalta paperilta muistellen omia värejäni. Yllätyn joka kerta, miten samanlaisia väriympyröistä on tullut keskenään. On hienoa huomata, että elämän värit jättävät jälkensä ihmiseen niin syvästi, Siira tuumaa.
Virkattuja jälkiä
Siiran kohdalla työ ja vapaa-aika ruokkivat toisiaan. Myös virkattujen jälkien jättäminen ympäristöön oli alun perin kirjaan kehitetty idea, jonka Siira toi verstaan nuorille kokeiltavaksi. Verstaan sisäänkäynnin pitsikuviot saavat selityksen – ne ovat käsin tehtyjä jälkiä maailmaan.
– Nuorten kanssa työskennellessä virkkaaminen vaihtui paperin taitteluun ja pitsimandaloiden maalaamiseen, mutta idea jälkien jättämisestä on sama, hän kertoo.
Työ nuorten kanssa heijastuu myös Siiran työhön virkkaajana ja kirjailijana.
– Nuorten kanssa on oltava ideoita 365. Siitä tulee myös nimi kirjaani, hän toteaa.
TEKSTI JA HENKILÖKUVA ANNA KOUHIA
