Suomimuodin antologia
TEKSTI MARI SALOVAARA
Designmuseon monipuolinen Suomimuodin antologia -näyttely esittelee suomalaisen muodin ilmiöitä 1950-luvulta aivan nykyhetkeen saakka.
[leipis] Mitä Sinulle tulee mieleen suomalaisesta muodista? Marimekko? Entä muuta, ööh... Useimmille tulee ensimmäisenä mieleen suunnittelija tai merkki, josta itse eniten pitää. Designmuseon kesänäyttely (20.9. asti) Suomimuodin antologia sen sijaan piirtää laajempaa kuvaa suomalaisen muodin kehityksestä 1950-luvulta vuoteen 2015 asti.
Vastaavanlaista laajaa näyttelyä ei suomalaisesta muodista ole aiemmin järjestetty. Viime aikoina suomalaiset nuoret suunnittelijat ovat menestyneet hyvin maailmalla, esimerkiksi arvostetussa Hyères’n suunnittelukilpailussa, ja jopa ilmiöstä puhutaan. Ajankohta laajalle näyttelylle on siis oikein otollinen.
Näyttelyä suunnitellessaan kokoajat, intendentti Suvi Saloniemi ja toimittaja Liisa Jokinen, esittivät yllä olevan kysymyksen lukuisille suomalaisille suunnittelijoille ja muotialan toimijoille. Saaduista vastauksista alkoi hahmottua usein toistuvia teemoja, joiden mukaan näyttely rakennettiin. Näyttely ei siis etene kronologisesti historiasta nykypäivään. Tämä on hyvä valinta, sillä pukuhistorian ja muodin kehittymistä vuosikymmeneltä toiselle voi opiskella vaikka kirjoista.
Näyttely kertoo siitä, mitkä ovat niitä ilmiöitä ja asioita, jotka ovat vaikuttaneet suomalaiseen muotiin ja sen kehittymiseen muutaman vuosikymmenen aikana. Mikä kuvastaa juuri ja nimenomaan suomalaista muotia? Tässä näyttelyssä teemoja ovat Folk, Globalisaatio, Insinööriajattelu, Millennium, Modernismi, Murros, Nousukausi, Talvi ja Tasa-arvo.
Pelkistettyjä linjoja
Näyttelyn teemoja ovat myös Modernismin perintö, Alvar Aalto ja suomalaisen muotoilun kulta-aika. Näitä aiheita ei voikaan ohittaa muodista puhuttaessa. Pelkistetyt linjat ja värit, käytännöllisyys ja monikäyttöisyys luonnehtivat modernismin henkeä myös muodissa. Vaatimattomat suomalaiset eivät turhia hörhelöi! Mutta väreillä täällä osataan irrotella, vaikka muoto olisikin simppeli. Marimekon huikeat painokankaat, Sirkka Könösen neuleet, nuorten suunnittelijoiden uskomattomat folk-henkiset kuosiyhdistelmät...
Yksi näyttelyn kohokohtia ovat värikkäät kellohameet Marimekon ensimmäisestä muotinäytöksestä Katajanokalta vuonna 1951. Näyttelyssä on esillä myös Jacqueline Kennedyn käytössä ollut Marimekon mekko. Se oli ensimmäisiä suomalaisen muodin menestyksiä ulkomailla.
Talvi ja säältä suojautuminen vaikuttavat tietenkin vaatesuunnitteluun Suomessa, ja ne ovat myös tuottaneet tänne erikoisosaamista sillä alalla. Mielenkiintoinen teema on myös Tasa-arvo. Harvoin tulee ajatelleeksi, miten samankaltaisesti ihmiset täällä pukeutuvat. Kansalaisten tasa-arvo yhteiskunnassa on ollut Suomen tavaramerkki ja ylpeys, ja demokraattiset arvot ovat olleet myös suomalaisen suunnittelun keskiössä aina 60-luvulta asti. Sukupuoli ja varallisuus on haluttu häivyttää, ja niinpä on syntynyt Tasaraitaa, farkkuja ja tuulipukuja. Vieläköhän on tuulipukupariskuntia?
Lisää tietoa!
Näyttely on rakennettu väljästi. Tilaa ei ole tungettu täyteen vaan jokaisesta teemasta on valittu omaan huoneeseensa muutamia hyviä ja toisaalta keskenään melko erilaisia esimerkkejä.
Vanhat ja uudet luomukset asettuvat teemahuoneissa luontevasti rinnakkain. Jokaisesta teemasta on lyhyet, kokoavat infotekstit. Myös joistakin asuista on suunnittelijoiden kertomuksia esimerkiksi tilanteesta tai ajanjaksosta, jona kyseinen asu on suunniteltu, tai mitä muuta työskentelyn takana on. Näitä kertomuksia voisi lukea loputtomiin, mutta tekstejä ei ole kaikista asuista.
Ensimmäinen reaktio näyttelyn jälkeen onkin, että tietoa olisi halunnut vielä lisää. Miten näyttely mahtaa avautua niille, jotka eivät ole ammattilaisia tai asiaan muuten perehtyneitä?
Toki kauniiden ja mielenkiintoisten asujen katselu piristää aina päivää, vaikka jättäisi kaikki tekstit lukematta! Mutta näyttelyjulkaisu olisi kyllä täydentänyt näyttelyä mukavasti.
Parin päivän sulattelu ja ajattelu avaa näyttelyä omassa mielessä paremmin ja herättää ajatuksia myös tulevaisuudesta. Monet teemoista tosiaankin kuvastavat suomalaista muotia aina 50-luvulta tähän päivään, todennäköisesti myös jatkossa. Toisaalta on hyvin vaikeaa sanoa, onko mikään näistä kovin omaleimaista juuri Suomelle. Tasa-arvo ehkä eniten. Jotain uuttakin on joka tapauksessa löydyttävä, varsinkin, jos halutaan nostaa suomalainen muoti isommin maailmankartalle, mitä monissa puheissa tunnutaan haaveilevan.
Muutama yksinäinen suunnittelija kansainvälisissä muotitaloissa ei vielä kesää tee. Voisiko tulevaisuus olla materiaalikehittelyn ja kiinnostavan suunnittelun yhteistyössä? Insinööriajattelulla kauniisti kestävyyteen? Suomesta?
- - - -
Suomimuodin antologia
Designmuseossa 20.9.2015. asti.
