Viro

 

Viron uusi kansallismuseo yllättää laajuudellaan

 

Uralin kansat -näyttely kertoo laajasti sukukansojemme käsitöistä ja perinteistä.

Istun hämyisessä savusaunassa ja kuuntelen pimeässä kun joku heittää kiukaalle löylyä. Saunassa tuoksuu savuiselta ja äkkiä joku aloittaa loitsun. Puhe on runomuotoista, mutta kielestä en ymmärrä. Se on karjalaa ja istun karjalaisessa savusaunassa.

Oikeasti olen Virossa, Tartossa ja sen uudessa syksyllä avautuneessa kansallismuseossa, Eesti Rahva Muuseumissa, joka on koko Baltian suurin museo. Museossa on esillä pysyvä näyttely, Uurali kaja, joka kertoo suomalaisugrilaisten kansojen perinteistä ja kulttuurista. Tähän näyttelyyn on rakennettu myös karjalainen savusauna oikeine tuoksuineen ja äänimaisemineen – onneksi lauteista ei sentään tartu nokea vaatteisiin.

Saunasta jatkan matkaani läheiseen pirttiin, ja ohitan mennessäni kansallispukuisia naisia kapselimaisissa vitriineissään. Tuvan uuninpankolta kuuluu kuorsaus. Lattialla on vanha räsymatto, suojattuna lattiaan upotettuun vitriiniin. Pirtin läheisestä ”metsästä” kuuluu itkijänaisen valitus.

Modernia näyttelyarkkitehtuuria

Viron kansallismuseo on paitsi rakennusarkkitehtuuriltaan myös näyttelyarkkitehtuuriltaan moderni. Esineet ovat toki perinteisiä historiallisia työkaluja, kansallispukuja, vanhoja käsitöitä ja ryijyjä, mutta ne on tuotu esiin mielenkiintoisella tavalla.

Osa tavaroista on toki vitriineissä, mutta niitäkin on elävöitetty. Esimerkiksi kansallispukuja kantavat mallinuket ottavat tanssiaskeleita ja räsymatto on oikealla paikallaan tuvan lattialla – joskin vitriinissä sekin.

Lisäksi näyttelyitä on elävöitetty monin tavoin. On ääni- ja tuoksumaisemia sekä paljon interaktiivista tehtävää ja koettavaa. Näyttelyssä pääsee esimerkiksi kurkistamaan saamelaiseen kotaan, joka on täynnä aitoa esineistöä. Kummallisen näköisestä laitteesta taas kuuluu nappeja painelemalla lyhyitä tarinoita eri sukukansojemme, ja suomalaistenkin, kertomina ja niistä voi vertailla Uralin kansojen kielten yhtäläisyyksiä.

Laajasti Viron historiaa

Jo pelkästään Uralin kansojen näyttelyä kiertää helposti reilun tunnin. Ja se on vain pieni osa kansallismuseosta. Loppujen lopuksi museota kierrellessä aikaa kuluu neljä ja puoli tuntia. Uralin kansoista kertovan näyttelyn lisäksi museossa esitellään tietenkin laajasti Viron historiaa monesta eri näkökulmasta.

Oma näyttelytilansa on esimerkiksi Viron lipulle ja toinen pelkille puisille olutkolpakoille. Joissain vitriineissä esitellään neuvostoaikana himottuja tavaroita farkuista suomalaisiin muovipusseihin ja yhdessä näyttelyssä keskitytään hylkeenpyyntiin. Eräs näyttelytila taas on rakentunut televisioruuduista, joista voi katsoa videoita esimerkiksi virolaisesta arkielämästä tai uutispätkiä vuoden 1989 Baltian ketju -mielenosoituksesta.

Lisäksi museossa on oma taidegalleria öljymaalauksineen ja kansallisromanttisine tauluineen. Taulujen Väinämöiset ja Ilmariset muistuttavat erehdyttävästi Kalevalan kuvastoa, mutta nyt on kyse tietenkin virolaisten omasta Kalevipoeg-tarustosta.

Sukukansojen käsitöitä

Käsitöiden näkökulmasta kansallismuseossa on paljon nähtävää. Esillä on muun muassa virolaisia ryijyjä ja seinävaatteita eri aikakausilta. Mielenkiintoisin osio käsityöihmisille on kuitenkin juuri Uurali kaja -näyttely.

Näyttely esittelee laajasti kymmeniä erilaisia sukukansojemme kansallispukuja, käsitöitä ja asusteita. Tuskin missään muualla pääsee tutustumaan näin perusteellisesti saman katon alla esimerkiksi marien, hantien, mansien sekä udmurtien, karjalaisten ja saamelaistenkin elintapoihin, käsitöihin ja perinteisiin.

Museo ei kerro pelkästään Viron kansasta ja kulttuurista, vaan saa huomaamaan laajemminkin paitsi virolaisten ja suomalaisten välisiä, niin myös muiden sukukansojemme välisiä eroja – ja erityisesti yhtäläisyyksiä.

 


TEKSTI JA KUVAT JAANA PAKARINEN


 

 



 

Viron uusi kansallismuseo on moderni – ja valtavan kokoinen.
Kansallismuseon esillepano on myös modernia ja näyttelyitä on elävöitetty esimerkiksi erilaisin äänimaisemin.
Kansallismuseo esittelee Viron historiaa. Neuvostoaikaan farkut ja jopa Anttilan muovipussit olivat haluttuja tavaroita.
Uralin kansoista kertovassa näyttelyssä on esillä kymmenittäin sukukansojemme kansallispukuja.