Käsityökoulu Robotti on käsityön ytimessä

Tärinärobotteja, bendausta ja kolvausta. Käsityökoulu Robotissa otetaan digitaalinen maailma haltuun käsillä tehden.   

Narisevat lautalattiat, kaakeliuunit, vanhat tapetit, vanhan maalaistalon unelias tunnelma. Ja tähän miksattuna hieman laserleikkurin pistävää käryä, muutama hauskan näköinen robotti sekä däppäävä aputeline kolvausta varten. Lisäksi ainakin pienen huoneen verran sikin sokin olevia värikkäitä johtoja ja ledejä sekä kaikenlaista silkettä jonka käyttötarkoitusta pesunkestävä tekstiili-ihminen voi vain arvailla.

Käsityökoulu Robotin tilat Espoossa ovat vanhassa puisessa rakennuksessa jossa on 1800-luvun lopulla ollut meijerikoulu ja sen jälkeen Aurora Karamzinin perustama kansakoulu. Kontrasti vanhan rakennuksen ja siellä majaa pitävän Käsityökoulu Robotin välillä on hauska ja kiinnostava, mutta toimintaan tutustumisen jälkeen ei enää niin suuri. Täällä nimittäin vaalitaan käsityön ydintä, hidasta tekemistä.

Käsityökoulu Robotti on perustettu vuonna 2012 ja se tarjoaa elektronisen ja mediataiteen opetusta lapsille ja nuorille Espoossa, Helsingissä ja Turussa. Tarjolla on lukuvuoden aikana jatkuvan opetuksen viikoittain kokoontuvia ryhmiä eri ikäisille oppilaille, avoimia työpajapäiviä lapsille ja vanhemmille sekä koululaisleirejä koulujen loma-aikoina. Toiminnan ytimessä on elektroniikka ja digitaalisuus, elektroninen rakentelu ja ohjelmointi.

Ulkomailla vastaavia lasten ja nuorten harrastuksia markkinoidaan sillä, miten paljon valmiuksia harrastus antaa opintoihin ja työelämään, mutta Käsityökoulu Robotin toinen perustaja Roi Ruuskanen vierastaa tällaista ajatusta. Käsityökoulu Robotti on ennen kaikkea taidekoulu. Opittavia taitoja voi hyödyntää työelämässäkin, mutta tarkoitus ei ole kouluttaa oppilaista ohjelmoijia, vaan kasvattaa heistä aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia digitaaliseen maailmaan – ei vain käyttämään ja kuluttamaan, vaan myös ottamaan haltuun ja muokkaamaan.  Töissä hyödynnetään mediateknologiaa, mutta samalla myös opitaan käsittelemään sitä.

Kokeilua ja tekemistä

Nuorimmat oppilaat jatkuvassa opetuksessa ovat eka- ja tokaluokkalaisia. Ensimmäiset työt voivat olla vaikka tärinärobotteja, joita tehdessä opetellaan tärkeitä elektronisen rakentelun perustaitoja: työkalujen käyttöä, perusvirtapiirin kytkemistä, johtojen leikkaamista ja kolvaamista eli juottamista. Palovammoiltakaan ei vältytä, mutta pienet osumat kuuluvat asiaan osana oppimista.

Käsityökoulu Robotissa saa tehdä ja kokeilla, ja tavoitteena on kasvattaa oppilaita siihen, että he myös uskaltaisivat tehdä. Ihanteena on, että opetus antaisi valmiudet toteuttaa melko itsenäisesti omia projektejaan ja Käsityökoulu Robotti voisi toimia lasten ja nuorten maker spacena – siis paikkana, jonne niitä voi mennä toteuttamaan.

Pienimpien oppilaiden työt vaativat paljon ohjausta, koska perustaitoja vasta opetellaan, mutta yläkoululaisten kanssa ajatus pitkälti toteutuu. Oppilaat tekevät omia projektejaan kiinnostuksensa mukaan ja opettaja on mukana lähinnä fasilitoimassa.

Oppilaita kiinnostavat erityisesti liikkuvien ja kauko-ohjattavien asioiden rakentelu sekä pelit, mutta ihan kaikenlainen tekeminen innostaa. Työt voivat olla täysin päättömiä koneita ilman käytännön funktiota, ja se tuntuu täällä aika luontevalta ja hyvältä tavalta oppia. Oppilaiden töitä katsellessa niistä huomaa aivan selvästi, että tehdessä on ollut hauskaa ja koettu luomisen ja oivaltamisen iloa.

Ruuskanen kertoo, että projektit muodostuvat hyvin eläviksi ja rönsyileviksi ja muokkaantuvat edetessään: mitä jos tähän laittaisi vielä tämän ja kokeilisi tuota. Tavoitteena ei ole asian nopea valmistuminen, päinvastoin. Siksi täällä ei myöskään käytetä valmiita rakentelupaketteja. Tärkeimmät työkalut Käsityökoulu Robotin pakissa ovat läppäri, elektroniikan peruskomponentit, kolvi ja ohjelmoitavat Arduinot. Asiat tehdään alusta, projekteille annetaan aikaa ja ne saavat kehittyä ja valmistua hitaasti. Tärkeää on oppia ja treenata esimerkiksi käden koordinaatiota ja keskittymistä, hidasta tekemistä. Siis käsityötä parhaimmillaan!

Ilman raja-aitoja

Käsityökoulu Robotti kuulostaa monin tavoin edistykselliseltä. Ehkä sellaiselta, mitä uuden käsityönopetuksen toivoisikin olevan. Yksi stereotypia kyllä täälläkin pitää pintansa: sukupuolittuneisuus. Oppilaista arviolta 99,5 % on poikia. Suurin osa on alakoululaisia, joiden harrastusvalintoihin vanhemmatkin vielä vaikuttavat. Ehkäpä siis edelleen elektronisten vempainten ja ohjelmoinnin ajatellaan kiinnostavan enemmän poikia.

Myös lasten ja vanhempien yhteisten työpajojen osallistujat ovat enimmäkseen isiä poikineen. Toiminta olisi varmaan tytöillekin kiinnostavaa, mutta toisaalta Ruuskanen on tyytyväinen siitä, että voi toteuttaa ovelaa piiloagendaa: Käsityökoulu Robotissa pojat saadaan salavihkaa ja heidän itsensäkin huomaamatta mukaan taidekouluun, joka perinteisesti houkuttaa mukaan enemmän tyttöjä. Oppilaita tutustutetaan aktiivisesti nykytaiteen, erityisesti elektronisen ja digitaalisen taiteen kenttään esimerkiksi vierailemalla näyttelyissä. Taiteeseen ja näyttelytyöhön tutustutaan myös rakentamalla oma näyttely lukuvuoden töistä.

Miksi taidekoulun nimeksi muuten tuli käsityökoulu? Ruuskanen kertoo, että nimeä annettaessa käsityötä ajateltiin nimenomaan käsillä tekemisenä, jollaisena perustajat itse ajattelevat digitaalisen tekemisen. Ymmärrettiin kyllä, ettei se ole aivan perinteistä käsityötä, mutta nimen ristiriita uuden ja perinteisen käsillä tekemisen välillä viehätti. Siihen sisältyy myös se, ettei Käsityökoulu Robotissa vedetä rajoja käsityön, taiteen ja teknologian välille. Eivätkä raja-aidat oppilaitakaan kiinnosta. On samantekevää, onko tekeminen luokiteltavissa taiteeksi, käsityöksi vai teknologiaksi, jos se on hauskaa ja kiinnostavaa.

Lisätietoja ja avoimia oppimateriaaleja: kasityokoulurobotti.fi

TEKSTI JA KUVAT MARI SALOVAARA