Kolumni
Perinteen äärellä ja laidalla
Sain ystävältäni taannoin lahjaksi Ildikó Lehtisen ja Pirkko Sihvon pieteetillä kirjoitetun kansan pukeutumista käsittelevän kirjan Rahwaan puku – Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. Tämä Museoviraston julkaisema vaatetushistoriallinen teos nivoo saumattomasti yhteen kaksi sydämeni kiinnostusta; käsityön ja historian, jotka jo alakoulusta lähtien ovat olleet lempiaineitani koulussa, ja jotka molemmat nykyään voin listata myös opetettaviksi aineikseni. Kirja valottaa tietä rikkaaseen kansanpukukulttuuriimme varsin monipuolisella tavalla, sillä se kertoo vaatteiden ohella myös koruista, päähineistä, jalkineista ja niiden käyttökonteksteista. Ennen kaikkea se kuitenkin vaatteiden kautta maalaa kuvaa talonpoikaisesta verenperinnöstämme ja menneisyyden ihmisen elämästä pohjoisen taivaan alla. Suosittelen kirjaa lämpimästi – kaikille!
Päästyäni reissuiltani kotiin ja saatuani kirjan taas käteeni istahdin lattialle kirjaa selailemaan – ja unohdin täysin ajan kulun. Teos suorastaan noitui minut perinteen lumoihin. Lyhyesti voin todeta, että olen aina jollain tavalla lumoutunut perinteestä, ja uskonkin, että moni käsityöihminen jakaa kanssani tämän historiakaikuisen innostuksen. Perinteen näkökulmasta käsityö näyttäytyy sukupolvelta toiselle siirtyvänä taitona, kuin ketjuna, jonka osasena itse kukin on mukana välittämässä perintöä menneestä tulevaisuuteen. Käsityöperinne on viime vuosina vankistanut sijaansa myös nykykulttuurissa, ja iloisena olen seurannut myös erilaisten perinnetekniikka- ja kansallispukukurssien ilmaantumista osaksi työväenopistojen kurssisuunnitelmia.
Perinne ja käsityö rantautuvat tänä kesänä näyttävästi myös kotikaupunkiini Lahteen, jossa vietetään karjalaisia kesäjuhlia viikkoa ennen juhannusta. Karjalaiset kesäjuhlat näyttävine kansallispukukulkueineen tullee olemaan yksi Lahden WDC -muotoilupääkaupunkivuoden suurimmista yleisötapahtumista. Kesäjuhlilla perinteen ja nykyajan toivotaan lyövän näyttävästi yläfemmaa juuri käsityön kielellä – erilaiset käden taidot ovat sekä Karjalaisten kesäjuhlien että Karjalan Liiton vuoden teema.
En ole ennen osallistunut kesäjuhlille, mutta täytyy myöntää, että odotukseni juhlien suhteen ovat korkealla. Korkeat odotukseni juontuvat osaltaan myös siitä, että minulla on myös oma kyyttö ojassa: olen mukana kesäjuhlien yhteydessä järjestettävän WDC-statuksenkin saaneen Juuret – Karjalainen perinne nykymuotoilussa -tapahtuman työryhmässä. Tämä muotoilutapahtuma tulee koostumaan yhtäältä näyttelystä, joka ilmentää karelianismin hengen toteutumista nykypäivän muotoilutuotteissa; toisaalta toivottavasti spektaakkelimaisesta muotinäytöksestä, jonne kymmenen suomalaista suunnittelijaa toteuttaa asukokonaisuuden Viipurin kansallispukukankaasta mukaillun hamekankaan inspiroimana. Näyttelyn ja muotinäytöksen ohella järjestetään myös käsityöperinteen ja nykydesignin vuorovaikutteisuutta pohtiva muotoiluseminaari, jossa toivottavasti saamme kuulla asiantuntijapuheenvuoroja siitä, miten karjalaisuus on ollut vaikuttamassa suomalaiseen muotoilukieleen ja pukeutumiseen. Sen tiedän, että seminaariesiintyjiksi on haviteltu ihan isojakin staroja, ja jos kaikki loksahtaa kohdalleen, seminaarissa saatetaan kuulla jopa kotimaisen designskenen ”gaudeja ja corbusiereja”!
Näyttelyä kuratoidessa en ole voinut olla törmäämättä siihen kuinka moni suunnittelija ammentaa tavalla tai toisella tuotoksiinsa hengen perinteestä. Toisille suunnittelijoille perinne näyttäytyy lähes ehtymättömänä innoittaja, se on kuin ympäröivä luonto elävine vivahteineen; toisille mennyt peilautuu hiljaisesti ja symbolisesti. Sekä perinteisyys että karjalaisuus liittyvät läheisesti myös väitöskirjatutkimukseeni, jonka puitteissa minulla on ollut ilo haastatella näitä eläväisiä karjalanmummoja ja kuulla heidän vivahteikkaita, tunteen täyttämiä tarinoitaan. Perinne antaa syvyyttä nykyisyydelle.
Nyt, siskot, tanu päähän ja hurstuthameet heilumaan!
Anna
Anna Kouhia on käsityötieteen jatko-opiskelija, joka työskentelee projektitutkijana Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian Lahden yksikössä ja samalla valmistelee väitöskirjatutkimustaan käsityökulttuurisesta tiedosta sekä käsityön avulla kohtaamisesta.
