Uusia haasteita Myanmarista

Teksti Liisa Vuolas, kuvat Tuula Wilén ja Liisa Vuolas 

Turkulaisen Nummenpakan koulun tekstiiliopettaja Tuula Wilén kaipasi uusia haasteita ja vaihtelua työhönsä. Niinpä hän lähti puoleksi vuodeksi Myanmariin opettamaan tekstiilisuunnittelua paikallisille käsityöläisille. Amarapurassa, Myanmarin keskiosassa on maan ainoa kudontakoulu, Saunders weaving school, joka tarjoaa teknistä kudonnan opetusta. Luovuus jää taustalle ja Wilénin tehtävä oli tuoda opetukseen mukaan tekstiilien suunnittelua. Vapaaehtoistyön keskeinen haaste on kehittää perinteisiä tekstiileitä uudenlaisiksi, kaupallisiksi tuotteiksi.

Tuula Wilén on koulutukseltaan vaatetusteknikko sekä muotoilija. Vuonna 1990 hän perusti ensimmäisen vaatetusalan yrityksensä, jota pyöritti vuoteen 2000 saakka. Myöhemmin Wilén pätevöityi käsityönopettajaksi ja on toiminut kohta 15 vuotta päätoimisena tekstiiliopettajana turkulaisissa kouluissa. Wilénillä on myös neljän vuoden ajan ollut oma suunnittelualan yritys, Wiula Design. Hän toteaakin, että veri vetää yrittäjyyteen ja yrittäjyys sopii hyvin myös käsityöhön.

Tekstiiliopettajan työhön Wilén kaipasi uusia haasteita ja vaihtelua. Niinpä tilaisuuden tullessa hän lähtikin puoleksi vuodeksi Myanmariin opettamaan tekstiilisuunnittelua paikallisille käsityöläisille.

Wilén pitää tähänastista kokemustaan Myanmarissa erittäin antoisana ja hän on viihtynyt tehtävässään todella hyvin. Kaikki toimii, vapaaehtoisjärjestö, jonka kautta Wilén työhön pääsi, pitää hyvää huolta työntekijöistään ja yhteistyö muiden vapaaehtoisen kanssa on sujuvaa. Jotkut asiat ovat kuitenkin maassa vielä monimutkaisia, kuten työviisumin uusiminen, joka pitää tehdä 70 päivän välein maan rajojen ulkopuolella.

Yritys, jossa Wilén arkisin työskentelee, sijaitsee Yangonissa, joka on Myanmarin suurin kaupunki. Yrityksen kanssa yhteistyössä kehitteillä on kodintekstiilimallisto, jonka avulla kutojille pyritään hankkimaan parempi toimeentulo ja siten vähentämään köyhyyttä. Kutojat ovat Myanmarissa keskittyneet Amarapuraan, jossa myös Saundersin kudontakoulu sijaitsee.

Wilén on pitänyt Saundersin kudontakoulussa ensimmäisen kolmen kuukauden aikana kaksi päivän kestävää koulutusta tekstiilisuunnittelusta. Koulutukset toteutettiin yhteistyössä yrityksen kanssa ja mukana on ollut kudontakoulun oppilaita, opettajia ja paikallisia kutojia.

Wilén pitää erittäin antoisana kokemuksena päästä tutustumaan myanmarilaisiin. Paikalliset ihmiset vaikuttavat iloisilta ja onnellisilta, vaikka monet asuvat hyvin köyhissä oloissa. Toisinaan vapaaehtoiset saavat tuntea olonsa miltei kuninkaalliseksi vieraillessaan syrjäisemmissä kylissä. Paikalliset ihmiset tulevat tervehtimään innokkaasti ja vilkuttavat ja hymyilevät iloisesti kameroille.

Buddhalaisuus on vahvasti esillä myanmarilaisten elämässä. Usko elämän kiertokulusta saa ihmiset miettimään tekojaan jälleensyntymisen näkökulmasta ja ehkä siksi esimerkiksi ryöstöt ja pahoinpitelyt ovat melko harvinaisia. Yangonissa Wilénin ei ole tarvinnut pelätä turvallisuutensa vuoksi. Liikennettä miljoonakaupungissa on valtavasti ja liikennekulttuuri on ihan toisenlainen verrattuna Suomeen. Liikenne onkin Wilénin mielestä haastavinta Yangonin arkielämässä.

 

Monivaiheinen hakuprosessi

Tuula Wilén suosittelee vapaaehtoistyöhön lähtöä kaikille, jotka haluavat oppia uutta ja ymmärtää vierasta kulttuuria. Lähteminen edellyttää rohkeutta, sopeutumiskykyä ja halua työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Kielitaidon kehittäminen oli Wilénille myös yksi syy lähteä vapaaehtoistyöhön. Wilén halusikin lähteä sellaiseen maahan, jossa saa puhua englantia. Wilén rohkaisee lähtemään vaikka vähän heikommallakin kielitaidolla, tärkeintä on kuitenkin, että pystyy kommunikoimaan paikallisten kanssa.

Wilén lähti vapaaehtoistyöhön kansainvälisen Volunteering Services Overseas -järjestön kautta. Hakuprosessi oli kolmivaiheinen ja koostui yksilöhaastattelun lisäksi ryhmähaastattelusta. VSO-järjestö valitsee vapaaehtoistyöntekijät huolella: he arvioivat hakijoita ammattitaustan ja kokemuksen perusteella, mutta tärkeä osa soveltuvuutta on myös hakijan kyky sopeutua muuttuviin ja epävarmoihin, usein jopa alkeellisiin olosuhteisiin. Myös hakijan elämäntilanne on hakuprosessissa arvioinnin kohteena, vapaaehtoistyöhön keskittyminen vaatii tasapainoa perhesuhteissa ja monen vapaaehtoisen elämänkumppani liittyykin seuraan ainakin joksikin aikaa.

Ennen lähtöä vapaaehtoistyöhön järjestö järjesti internetin välityksellä kolmen viikon perehdytyksen. Wilén sai tietää vapaaehtoistyöhön pääsystään vasta syyskuun alussa ja lähtö oli jo saman kuun lopulla. Vaikka lähtö oli kiireinen, asioiden järjestely sujui yllättävän hyvin.

VSO-järjestö ei maksa vapaaehtoisille palkkaa, ainoastaan kuukausikorvausta, joka mahdollistaa päivittäisen toimeentulon. Järjestö kuitenkin maksaa tarpeelliset rokotukset, matkat ja asumisen. Vapaaehtoistyöntekijä sitoutuu asumaan samalla tavalla, kuin tavalliset ihmiset maassa asuvat. Tällä periaatteella pyritään välttämään vaikutelma, että vapaaehtoiset yrittäisivät ohjata ylhäältä käsin paikallisten ihmisten elämäntapoja ja halutaan madaltaa kynnystä tehdä tuttavuutta paikallisten ja vapaaehtoisten välillä.

 

Perinteiset tekstiilit

Longyi on perinteinen pitkä kietaisuhame, jota Myanmarissa käyttävät sekä miehet että naiset. Niitä kudotaan sekä perinteisillä kangaspuilla että kudontakoneilla.

Konekanta on Myanmarissa erittäin vanhaa ja sähkökatkot ovat yleisiä, joka vaikeuttaa koneellista kutomista. Silkistä kudottuun yhteen longyi-kankaaseen kahdelta kutojalta saattaa kulua jopa kuukausi.

Myanmarissa paikalliset kutojat käyttävät sekä käsinkehrättyä myanmarilaista puuvillalankaa että ulkoa tuotua värjättyä lankaa. Luonnonväreillä värjääminen on myös suosittua ja kasveja värjäykseen on helposti saatavilla. Tuloksena syntyy longyi-kankaiden lisäksi huiveja, shaaleja ja kodintekstiileitä.

Longyi-kankaat sellaisenaan eivät ole turistien suosiossa, sillä niillä ei ole käyttöä kotimaassa. Wilénillä olikin suuri haaste ideoida kutojien kanssa uudenlaisia, turisteja kiinnostavia ja vientiin soveltuvia tuotteita.

Wilèn toteaa, että tuotekehitys ja ideointi kutojien kanssa on hidasta. Kokeilujen tekemisessä menee aikaa ja puoli vuotta on hyvin lyhyt aika saada tuotteet myyntikuntoon ja löytää oikeat markkinat tuotteille. Hyvään alkuun on kuitenkin päästy ja tuotekehitys jatkuu.

 

- - - -

Lisätietoa:

Voluntary Service Overseas (vapaaehtoisjärjestö)

Amarakhit (Työnantaja Myanmarissa)

Myanmarilainen kutoja Nandar Soe Aye ja Tuula neuvottelemassa tulevista malleista ja tekniikoista seuraaviin tuotteisiin.
Tuula Wilénin suunnittelema kaitaliina, jonka kutojat toteuttivat omalla tavallaan.
Amarapurassa paikallisessa kudontapajassa longyikankaan kudontaa.