Käänteisopetus käsityössä

Helena Hämäläisen laatimat ohjevideot ovat selkeitä. Oppilaat selviytyvät pirtanauhan kutomisesta jopa kokonaan videoiden avulla.

 

Käänteisopetuksesta (flipped learning) ovat innostuneet erityisesti tuntemani matematiikanopettajat. Ideana on vapauttaa aikaa tunneilta tekemiseen, matematiikan tapauksessa laskemiseen, ja siirtää teoriaopetus kotiin tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen. Näin oppilailla on enemmän mahdollisuuksia saada tunneilla apua pulmatilanteisiin. Usein on nimittäin niin, että teorian selittäminen vie erityisesti matematiikan tunneista leijonanosan.

Käsityönopetuksessa teorian opettaminen aiheuttaa hieman toisenlaisia hankaluuksia. Oppilaat ovat usein eri työvaiheessa, eivätkä he, joille esiteltävä asia tuntuu kaukaiselta, viitsi keskittyä. Heidän työnsä ovat saattaneet eriytyä toisistaan jo alun suunnitteluvaiheessa niin, ettei yhteisiä opetettavia asioita juuri ole. Joskus saa miettiä, opettaisiko jonkin asian jokaiselle erikseen vai keskeyttäisikö kyseistä työvaihetta lähestyvän oppilaan työskentelyn, vaikkei kumpikaan vaihtoehto tunnu oikealta.

Kokeilin käänteisopetuksen perusideaa erään suuren ja vilkkaan käsityöryhmän kanssa. Ne oppilaat, joilla edellisen kurssin työ oli vielä kesken, tarvitsivat eniten opettajan huomiota. Muut oppilaat taas vaikuttivat hyvinkin omatoimisilta. Koostin kurssiohjelman useasta pienemmästä työstä ja korostin sitä, että annettu aikataulu oli vain viitteellinen. Kukin oppilas sai suunnitella ajankäyttönsä itse sen mukaan, miten suuria produkteja aikoi valmistaa. Luonnollisesti esimerkiksi avainnauhan kutomiseen kuluu pidempi aika kuin vaikkapa avaimenperän tai kirjanmerkin.

Ensimmäisenä työnä oppilaat kutoivat pirtanauhan, jonka opetusmateriaalina käytin Helena Hämäläisen tekemiä netistä löytyviä videoita. Oppilailla oli läksynä katsoa videot ennen oppituntia. Jos joku ei ollut syystä tai toisesta katsonut videoita, hän sai katsoa ne tunnilla omilla laitteillaan ja kuulokkeillaan. Minun kannaltani tärkeintä oli se, että aikani vapautui apua tarvitsevien opastukseen.

Suomenkielisiä videoita ei valitettavasti ole paljoa saatavilla. Olisi paras tehdä videot itse, mutta siihen harvan aika riittää. Huovutuksen, kirjansidonnan ja solmeilun yhteydessä vinkkasin oppilaille englanninkielisiä videoita, joita he saivat etsiä itsekin lisää YouTube -videopalvelusta. Oppilaat tuntuvat ymmärtävän englanninkielisiä videoita kohtuullisen hyvin.

Vielä ratkaisemattomaksi pulmaksi jäi se, mitä tehdä oppilaan pyytäessä jatkuvasti apua asioihin, jotka olisivat selvinneet videolta. Jos juuri sillä hetkellä ei ollut muita avuntarvitsijoita, tuntui hölmöltä pyytää oppilasta siirtymään videon pariin, kun itse voisi näyttää saman asian nopeammin. Toisaalta, jos olisi päästänyt oppilaan liian vähällä, muiltakin olisi kadonnut motivaatio suorittaa kurssi työläämmällä tavalla.

Käänteinen opetus saattaa kuulostaa mahtipontiselta näinkin yksinkertaisen idean nimitykseksi, mutta menetelmässä on oma jujunsa. Satunnaisesta videoiden hyödyntämisestä sen erottaa toiminnan suunnitelmallisuus ja jatkuvuus. Jos kaikki kurssit rakentaa saman perusmallin varaan, oppilaat oppivat toimimaan odotetulla tavalla.

Ihannetilanteessa käänteinen opetus voisi käsityössäkin innostaa ja motivoida oppilaita. Työskentelytapa saattaa kuitenkin olla liian vaativa toiminnanohjaukseltaan heikommille oppilaille. Käsityössä tosin riittäisi, jos saisi edes osan oppilaista työskentelemään videoiden avulla. Tämä helpottaisi päällekkäisten avunpyyntöjen ja eniten käytettyjen työpisteiden ruuhkaa. Tunneilla tapahtuvan tyhjäkäynnin väheneminen lisäisi kaikkien viihtyvyyttä.

 

TEKSTI JA KUVA MARIA BRANDSTAKA