Kantaaottava baskeri

Kylmä viima ujeltaa kipakasti ulko-oven avatessa ja taivaalta tippuu märkää. On taas aika kaivella tumput, pipot ja huivit esiin kesävarastoista – ja vielä yrittää muistaa pukea ne päällekin ennen ulos menoa.

Taas alkaa myös totuttuun tapaan joka-aamuinen väittely lasten kanssa siitä, pitääkö pipo tosiaan pukea päälle vaikka ulkona on vielä plussa-asteita ja tarvitaanko niitä hanskoja pyöräillessä. Ja mikä kumma siinäkin on, että vaikka eteisen lipaston laatikot pursuavat villasukkia, pipoja ja vanttuita, eivät lapset koskaan tunnu löytävän pareja tai muuten vain sopivaa asustetta päälleen.

Itselläni ei sitä ongelmaa ole. Heti kun korvannipukoita alkaa ulkosalla vähänkin kipristellä, kaivan jälleen esiin vanhan tutun ystäväni, mustan neulebaskerin, joka on lämmittänyt päätäni joka talvi jo melko pitkään. Itse asiassa muistan hyvin kun ostin baskerin Anttilasta syksyllä vuonna 1998 – ja oikein säikähdän, ja vähän nolona myönnän itselleni, että olen tosiaan käyttänyt samaa päähinettä joka talvi jo 19 vuoden ajan!

Välillä olen toki ostanut uusiakin pipoja ja saanut niitä lahjaksikin (mahdollisesti niihin on liittynyt hienoista vihjailua iänikuiseen baskeriini liittyen), mutta aina vaan olen päätynyt takaisin vanhaan tuttuun lämmittäjään.

Eniten ihmettelen sitä, että näiden lähes parinkymmenen vuoden aikana en ole kadottanut hattua mihinkään, vaan joka syksy löydän sen samalta paikalta eteisen hyllyltä ja joka käyttökerta muistan sen siihen myös palauttaa. Toisin on lasten talvivaatteiden kanssa; ei puhettakaan että samat lapaset olisivat käytössä edes yhtä kokonaista talvea ilman että toinen niistä katoaa.

Mutta ehkäpä siinä onkin se vika – niitä on liikaa. Jos omistaa vain yhden kappaleen mitä tahansa vaatekappaletta, niin varmasti siitä tulee pidettyä parempaa huolta kuin laatikollisesta lapasia. Tämä sama ongelma koskee tietysti koko vaateteollisuutta. Vaatteita on liian helppoa ja halpaa hankkia liikaa ja niinpä niitä päätyy myös kaatopaikoille useita kiloja vuodessa jokaiselta suomalaiselta.

Ehkäpä minunkaan ei enää kannata hävetä ikivanhaa baskeriani – siitähän on kuluneen myssyn sijaan muodostunut jo suorastaan ekologinen kannanotto kertakäyttövaateteollisuutta vastaan!

Jaana