Kehitysbiologiasta ammentavaa tekstiilitaidetta
Teksti ja kuvat Jaana Pakarinen
Kaarinalaisen taiteilija Merja Markkulan ura ei ole kulkenut aivan perinteistä kaavaa. Hänen CV:nsä on vaikuttava. Markkula on filosofian tohtori, hänellä on pätevyys kotieläinten lisääntymislääketieteen professuuriin ja hän on kehitysbiologian dosentti. Viimeisen reilun kymmenen vuoden ajan hän on toiminut päätoimisena taiteilijana, käyttäen ilmaisussaan pääasiassa tekstiilitaiteen tekniikoita ja -materiaaleja. Miksi tutkija päätti ryhtyä taiteilijaksi?
– Taiteilijaksi ryhtyminen oli lapsuuteni haave. Voimakastahtoinen isäni oli kuitenkin sitä mieltä, että pitää hankkia kunnollinen ammatti. Ja kyllä minä olen kiinnostunut tieteestä, se oli ihan hyvä uravaihtoehto.
Reilun kymmenvuotisen taiteilijauransa aikana Markkula on ehtinyt pitää jo useita yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ollut ryhmänäyttelyissä mukana ympäri maailmaa, pääasiassa Italiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Pari vuotta sitten hän perusti Kaarinaan kesäisin auki olevan taidetoimintaa järjestävän Taidekartanon Kuusiston kartanoon, joka on yksi Suomen vanhimmista säilyneistä puisista asuinrakennuksista, rakennettu vuonna 1738. Museoviraston omistama kartano suljettiin vuonna 2012 kustannussyistä, mutta Markkula neuvotteli tilan vuokralle taidetoimintaa varten.
Villa kiehtoo
Markkulan taiteessa myös teoksen materiaali on tärkeä, ja se valitaan osaltaan teoksen merkityksen kantajaksi.
– Tekstiili on ihmistä lähellä oleva materiaali, minkä takia olen käyttänyt sitä taiteessani, Markkula kertoo.
Villasta hän löytää materiaalina erityistä symboliikkaa.
– Villa kiehtoo minua. Siinä hentoiset kuidut liittyvät yhteen muodostaen vahvan kokonaisuuden, hän kuvaa.
"Suomessahan tekstiilitaide on pitkään ollut aliarvostettua."
Markkula on pitänyt myös huovutustyöpajoja Englannissa, Italiassa ja Saksassa. Ulkomailla hänen teoksiaan on myös ollut esillä jopa enemmän kuin kotimaassa.
– Minulla oli Suomessa toinen oma näyttelyni, jonne tuli eräs brittikuraattori, joka kiinnostui huovutetuista teoksistani, ja pyysi minua osallistumaan kansainväliseen jurytettyyn näyttelyyn Iso-Britanniassa. Sitä kautta olen saanut töitäni esille ulkomaille, Markkula kertoo.
Markkulan mukaan Britanniassa tekstiilitaide, craft on eri tavalla arvostettua kuin Suomessa.
– Suomessahan se on pitkään ollut aliarvostettua. Tänä päivänä tapahtuu kuitenkin hurjan paljon mielenkiintoista rajojen koettelua, joka luo mahdollisuuksia yhdistää elementtejä eri taiteen lajeista, hän pohtii.
Tiede ja taide lähellä toisiaan
Markkula myöntää, että tutkijanura vaikuttaa hänen taiteeseensa. Tiede ja taide eivät hänen mukaansa ole edes niin kaukana toisistaan kuin voisi ajatella.
– Molemmat pyrkivät selittämään elämää omilla menetelmillään. Teosteni aihepiiri nousee useimmiten juuri tieteestä, hän toteaa.
Konkreettinen esimerkki tieteen ja taiteen yhdistämisestä on Markkulan teossarja Äiti, jonka aihe ammentaa Markkulan tutkimasta alkioteknologiasta.
– Äitien alkoholin käyttö vaikuttaa sikiön aivoihin jo kohdussa. Teossarja käsittelee tätä, ja siihen kuuluu paljon huovutettuja teoksia, esimerkiksi aivoista, hän kertoo.
"Villa kiehtoo minua. Siinä hentoiset kuidut liittyvät yhteen muodostaen vahvan kokonaisuuden."
Markkulan taiteeseen kuuluu myös mikroskoopilla kuvattuja videoteoksia ja useissa hänen teoksissaan tulee esiin myös ekologisuus ja kulutuskritiikki. Eräs tällainen teos on Jälkien jättäjä, joka oli esillä viime kesän Konstrundan-näyttelyssä Kuusiston Taidekartanossa. Pitkä vanhojen kenkien rivistö kuvaa paitsi alituista kulutusta, myös symbolisesti sitä, millaisia jälkiä jätämme maapallolle jälkeemme. Teokseen kuuluvat peilit johdattavat katsojan katsomaan omia kulutusjalanjälkiään.
Vaikuttava teos on myös Kankaanjärven kuolinpaidat, ympäristötaideteos, joka koostui Markkulan ompelemista vainajille puettavista kuolinpaidoista.
– Paidat oli ripustettuna Kankaanjärven rannalle, josta alettin nostaa pohjavettä. Teos kuvaa järven kuolemaa, sitä, mitä tapahtuu jos käytämme loppuun pohjavesivarantomme, taiteilija pohtii.
Suunnitelman mukaisesti
Tieteellinen ura heijastuu myös Markkulan taidetyöskentelyyn. Taidetoiminnassaan hän pyrkii etenemään johdonmukaisesti asia kerrallaan ratkaisukeskeisesti kohti lopputulosta. Kun hän aloitti työskentelyn kohti taiteilijuutta, alkajaisiksi hän teki yksityiskohtaisen suunnitelman taiteilijanuransa tulevaisuudelle, jatkuen vuoteen 2017 saakka, jolloin taidetoiminnasta on tarkoitus julkaista yhteenveto.
– Se on vähän kuin opinto- ja toimintasuunnitelma itselle, Markula toteaa.
Suunnitelmaan kuuluu paitsi taiteen tekemistä, myös taideopintoja ja näyttelyjä. Suunnitelmassa on määritelty myös aiheittain Markkulan työskentely. Ensimmäisessä vaiheessa hän käsitteli taiteessaan elämän määritelmää ja elämän etsintää. Seuraavana teemana oli vesi, kaiken tuntemamme elämän edellytys. Seuraavana käsiteltäväksi nousee aika. Mitä tuohon teemaan tulee sisältymään, sitä Markkula ei halua vielä kokonaan paljastaa.
Aikaa tullaan käsittelemään myös Kuusiston Taidekartanon ensi kesän näyttelyssä. Kauhtuva, kuluva tekstiili sopii ajallisuuden käsittelyyn Markkulan mukaan erityisen hyvin.
– Niinpä erityisesti tekstiilitekniikoin toteutettuja teoksia haetaan avoimessa monitaiteisessa teoshaussa, joka julkaistaan loka–marraskuun vaihteessa, Markkula vinkkaa.
