Langalla kirjailtuja ja neuloilla pistettyjä lapsuuden tarinoita

Teksti: Liisa Leinonen Kuvat: Ulla Jokisalo ja Tuula Lehtonen

Kuvataiteilija Ulla Jokisalo sanoo työskennelleensä usein materiaaleilla, joita ei ole aiemmin juuri arvostettu kuvataiteessa. Hänelle neulat, sakset ja kankaat tulivat tutuiksi jo lapsuudessa, ompelijaäidin arjesta.

Ulla Jokisalon (s. 1955) taiteellinen ura on pitkä ja monivaiheinen. 1980-luvulla Taideteollisesta korkeakoulusta valmistuneella Jokisalolla on valokuvaajan koulutus, mutta hän pitää itseään enemmänkin tarinankertojana ja kuvantekijänä kuin valokuvataiteilijana. Jokisalon teoksissa valokuva näyttäytyy installaatioiden ja esinekoosteiden lähtökohtana tai yhtenä osana teosta. Käsin kirjonta on monien teosten keskeinen ilmaisutapa, sillä tekstiilimateriaalit ovat olleet osa Jokisalon arkea lapsesta asti.

   – Kirjominen on minulle eräänlaista piirtämistä, käsityöläisenä olen pelkkä harrastelija, taiteilija kertoo.

Tänä vuonna yleisö on saanut nauttia kahdesta yksityisnäyttelystä keväällä Turun Aboa Vetus & Ars Novassa ja syksyllä Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä. Valokuvataiteen museon Aikomuksia – Leikin varjolla -näyttelyn (17.8.–25.9.2011) teoksissa valokuviin ja vanhojen satukirjojen kuvituksiin oli tarunomaisesti yhdistetty kirjontaa, nuppineuloja ja paperileikkaustekniikkaa. Teokset luovat moniulotteisia kertomuksia, joita ei ole valmiiksi pureskeltu. Ne viittaavat Jokisalon aiempiin teoksiin ja niissä toistuvat tietoisesti samat elementit: sakset, neulat, langat, peilit, silmät, hiukset ja ompelevat kädet. Näistä muodostuu Jokisalon taiteenkeskeinen sanasto, joka oli myös hänen ensimmäisen yksityisnäyttelynsä nimi vuonna 1984. 

 

Kiiltokuvat ja lapsuuden tunnelmat

Jokisalon teosten teemat nousevat usein lapsuudesta, varhaisista aistikokemuksista ja muistoista. Viime vuosien tuotannon keskeisimpänä teemana on ollut leikki. Leikissä reaalinen ja kuvitteellinen maailma sulautuvat yhteen, jolloin tarjoutuu oiva mahdollisuus kokonaan uudenlaisten tarinoiden kertomiseen. Esimerkiksi H.C. Anderssenin satukirjojen kuvitukset näyttäytyvät kokonaan toisessa valossa,  kun ne sulautuvat osaksi esineellisiä teoksia ja kollaaseja. Myös muistot lapsuuden koskemattomista metsistä kantavat kokonaan toisenlaisiin kuviin ja tunnelmiin. 

Esineelliset teokset sopivat vahvan keräilyvietin omaavan Jokisalon tyyliin. Sakset, neulat, langat ja kiiltokuvat löytävät uuden elämän hänen teoksissaan.

   – Erityisesti kiiltokuvia pidetään kliseisinä pikkutyttöjen leluina. Käsittelemällä ja leikkelemällä niiden merkitys kuitenkin muuttuu, sillä kuvien viattomuus katoaa, pohtii Jokisalo.

 

Sanaleikkien tarinat

Jokisalon tuotannossa ei ole juurikaan nimettömiä teoksia. Teosten nimet syntyvät teosta tekiessä ja usein myös määrittelevät suuntaa, johon teos kehittyy. Sanaleikit kertovat Jokisalon omista tulkinnoista ja teosten monimerkityksellisistä tarinoista, huumorin ja leikin varjolla. 

Peili on ollut keskeinen käsite Jokisalon tuotannossa 80-luvulta asti. Teos nimeltä Peilisynti (2009) muistuttaa lapsuudesta 60-luvulla ja ompelijaäidin työhuoneen sovituspeilistä, josta ei ollut lupa syyttä tuijotella itseään. Maalla turhamainen peiliin kiintyminen oli raskauttava virhe. Niinpä Peilisynnin peilistä heijastuvat tuliset liekit, ihmisen pimeä puoli. 

Elämäkerta-valokuvateoksessa (2010) vanhan naisen, Jokisalon 80-vuotiaan äidin, oikean käden nimettömässä on neulatyyny, joka on täynnä nuppineuloja. Mikäpä kuvaisikaan sen paremmin ompelijaäidin elämää kuin tärkeimmät työkalut. Materiaalintuntu on niin vahva, että teosta katsoessa tuntuu kuin koskettaisi kättä ja tuntisi neulan pistot omissa sormissaan. Näyttelyssä vierailleille yläkoulun oppilaille tämä teos näyttäytyi pelottavana, nimenomaan materiaalintunnun takia.

 

Elämä ja taiden yhteen kietoutuneena

Jokisalo kertoo pitävänsä ulkopuolelta annetuista aiheista. Ateneumin Kalevala-näyttelyssä vuonna 2008 esillä ollut neliosainen Marjatta-teos oli Kalevalan Marjatta-runoelman pohjalta tehty. Kutsunäyttelyssä oli kymmenen kuvataiteilijan näkemyksiä kansalliseepoksemme eri osista. Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä Jokisalo lueskeli monenlaista lähdeaineistoa, kuten kansatieteellisiä ja feministisiä tutkimuksia aiheesta.

   – Marjatta-runoelma on kansanversio Neitsyt Maria -legendasta. Tarinan mukaan puolukka viettelee nuoren Marjatan, joka raskautensa myötä joutuu koko yhteisönsä hylkäämäksi. Hän synnyttää poikalapsensa yksin ja selviytyy tapahtumasta lopulta sankarillisesti. Mutta juonen käänteet ovat perin kohtalokkaita. Runoelma koskettaa myös tämän päivän lukijaa, joten päätin antaa Marjatalle tämän päivän nuoren tytön kasvot, selventää Jokisalo tarinan ja teostensa taustaa.

   – Ilmaisukeinollisesti yhdistin teoksessani valokuvaa ja kirjontaa. Valokuva toi aiheen tämän päivän reaalitodellisuuteen, kirjonta taas mahdollisti fantasioinnin. Kirjonnallahan on myös käsitteellinen yhteys perinteiseen käsityöhön, esimerkiksi punakirjontaan ja yleensäkin naisten itseilmaisuun käsityön kautta, jatkaa Jokisalo.

Itseilmaisusta puheen ollen, poikkitaiteellisella kentällä toimiva Jokisalo ei halua lähteä keskusteluun ilmaisulajien erilaisuudesta tai keskinäisestä mahdottomuudesta.

   – Lopulta olennaista on se, mitä yrittää ilmaista, eikä se, miten. On vain luotettava siihen, mikä itseä innostaa, kokenut konkari rohkaisee.

   – Jotenkin vaan kaikki tekeminen liittyy kaikkeen. Elämä ja taide ovat yhtä vyyhteä, jota ei sen selvemmäksi saa.

 

CV pähkinänkuoressa

- opetustyötä 1984–

- valokuvataiteen professori 2001–2003

- Taiteen keskustoimikunnan nimittämä taiteilijaprofessori 2004–2009

- valtionpalkinto taiteellisesta työstä 1984 ja 2001

- Suomen kulttuurirahaston palkinto 2002

- Pro Finlandia -palkinto 2010

 

- - - -

Ulla Jokisalon tarunhohtoisesta taiteesta kertova kuvakirja Leikin varjo ei ole perinteinen näyttelyjulkaisu, vaan ennemminkin itsenäinen taideteos. Jokisalon taiteen ja tutkija-kirjailija Anna Kortelaisen tekstin vuoropuhelussa muodostuu kokonaan uusia maailmoja. 

Ulla Jokisalo ja Anna Kortelainen. Leikin varjo – Guises to play. 2011. Musta Taide ja Aboa Vetus & Ars Nova. 91 s. ISBN 978-952-5818-15-4

Elämäkerta, 2010 nuppineulat pigmenttivedokselle 47 x 34 cm kehyksineen Kuva: Ulla Jokisalo
Marjatta, Näkökulma III, 2008 kirjonta, lanka ja silmäneula pigmenttivedokselle 9 6 x 84 cm kehyksineen Nykytaiteen museo Kiasman kokoelmissa Kuva: Ulla Jokisalo
Kuva: Tuula Lehtonen