Marhaban!

Amiina Abdalla oli käsityötieteen vaihdossa Jordaniassa, tutustumassa paikalliseen käsityöperinteeseen.

Tervehdys Ammanista. Olin opintojeni alussa leikitellyt ajatuksella vaihtoon lähtemistä, mutta lopulta lähtö tuli aika yllättäen. Kesällä 2017 sain valmiiksi kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon ja olin valmis aloittamaan ensimmäisen maisterivuoteni käsityötieteen opiskelijana Helsingin yliopiston sijaan Jordanian yliopistossa, Ammanissa. Lähdin vaihtoon tavoitteinani oppia syyslukukauden aikana arabiaa, tutustua paikalliseen käsityöperinteeseen ja keskustella kädentaidoista ja taide- ja taitoaineista yleensä. Ja oppimistahan riitti!

Jordanian yliopistossa kävin intensiivisen arabian kurssin lisäksi muotoilun perusteiden kurssin. Tilaisuuden tullen esittelin pääainettani kurssilaisille ja muille kiinnostuneille ja huomasin, että suomalainen koulutus ja käsityönopetus herättivät ihmisissä kiinnostusta. Yleisesti ottaen suomalainen peruskoulutus tunnettiin, ja se sai kehuja erityisesti opetusmenetelmien luovasta soveltamisesta. Oma kokemukseni taiteiden laitoksen muotoilukurssista oli positiivinen. Kurssilla keskityttiin vahvasti käytännön tekemiseen ja töiden lomassa, kädet savessa pohdimme yhdessä muotoilun merkityksiä elämässä.

Jordanialaiseen nykymuotoiluun pääsin tutustumaan lokakuussa järjestetyssä Amman Design Weekissä. Muotoiluviikon teemana oli tuoda muotoilun keinoin esille Jordanian suurimpia alueellisia haasteita ja mahdollisia vastauksia niihin. Yksi maan suurimpia haasteita on vesivarojen hupeneminen, mikä tuotiin konkreettisesti kävijöiden silmien eteen erilaisten installaatioiden muodossa. Amal Ayoubin vaikuttava Salt Pond kuvasti esimerkiksi Kuolleen meren vedenpinnan laskua.

Yleisesti muotoiluviikko oli vaikuttava, ja jätti vahvan tunteen siitä, että  Jordaniassa todellakin pyritään aktiivisesti ottamaan kantaa kansalliseen keskusteluun juuri taiteen ja muotoilun keinoin.

Käsityöaarteita

Lähi-Idän ytimessä sijaitseva Jordania on historiansa aikana vastaanottanut Lähi-idässä matkaansa taittavia kulkijoita. Jordanialainen kulttuuri ja käsityöperinne on siten saanut vaikutteita erilaisista Lähi-idän kulttuureista. Kädentaidot elävät vahvasti Ammanin katukuvassa: kalligrafia, keramiikka, arabeski, kirjonta ja kudonta ovat esimerkkejä tekniikoista, joihin pääkaupungissa takuulla törmää.

Pääkaupunkina Amman on suhteellisen nuori, niin iältään kuin väestörakenteeltaan. Nuoret kädentaitajat ovat ottaneet näkyvyyttä kehittelemällä rohkeasti perinteisiä tekniikoita ja tuomalla omia näkemyksiään osaksi elävää Jordanialaista käsityöperinnettä.

Löytääkseen Ammanista taidokkaita ja paikallisia käsityöaarteita, on oltava kärsivällinen ja tehtävä hieman salapoliisityötä. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa, sillä esimerkiksi Artisana Jordanin galleriassa näkemäni käsin ristipistokoristellut perinteiset jordanialaismekot tekivät itseeni lähtemättömän vaikutuksen. Tätä ennen olin nähnyt lukuisia, saman tyyppisiä mutta koneiden kirjomia mekkoja, myytävän keskustassa ja kauppakeskuksissa. Käsin kirjottujen tuotteiden, kuten mekkojen, tyynynpäällisten ja kassien tunnelma on käsin kosketeltava ja ainutlaatuinen.

Beduiiniperinnettä säilytetään

Jordanian kansallismuseossa tutustuin beduiinien elämäntapaan ja käsitöiden rooliin siinä. Beduiiniperinteeseen kuuluvat kudonnaiset, jotka valmistetaan lampaan, vuohen ja kamelin villasta itse kerien, kehräten, värjäten ja lopulta kutoen.

Beduiininaiset, jotka vastasivat kudonnasta, konkreettisesti loivat elinympäristönsä: asuinteltta valmistettiin vuohen villasta, joka kastuessaan turpoaa ja näin ollen pitää vettä. Telttaan myös kudottiin upeita geometrisillä kuvioilla koristeltuja seiniä, mattoja, vilttejä, pusseja ja muita tarvikkeita.

Luonnonvärjäyksessä käytettiin indigoa, sumakkia, kukkia, hyönteisiä, kaarnaa, granaattiomenan ja sipulin kuoria. Tämä taidemuoto on periytynyt äideiltä tyttärille, mutta teollistumisen ja kaupungistumisen seurauksena perinne on vaarassa kadota kokonaan.

Erilaiset järjestöt Jordaniassa pyrkivätkin suojelemaan jordanialaista käsityöperinnettä, voimauttamaan yhteisöjä ympäri maata tuoden osaajia yhteen. Näin käsityöstä tulisi elinkeino mahdollisimman monelle ja samalla käsityöteollisuutta heräteltäisiin uudestaan eloon ja suurempaan kasvuun.

Tällaista konseptia kehittelee esimerkiksi Safi Crafts, jonka tekstiilit ovat Ghor el Safin naisten kädenjälkeä. Tekstiilit ovat saaneet värinsä alueen luonnosta ja muotoilussa on inspiroiduttu elämästä alueella, tarinoista ja perinteistä.

Toinen merkittävä järjestö on Jordan River Foundation, jonka eri projekteissa ympäri Jordaniaa elävöitetään esimerkiksi perinteistä kudontaa erityisesti heikossa asemissa olevissa yhteisöissä. JRF:n galleriassa ihailin erityisesti palmun ja maissin lehdistä käsin punottuja koreja, tarjoiluastioita ja seinäkoristeita.

Käsityö identiteetin osana

Reissun loppupuolella pääsin vielä vierailemaan Jordan Craft Centerissä, museon ja kaupan yhdistelmässä, jossa on esillä historiallista käsityöperinnettä, ja myynnissä uutta käsityöperinnettä upeiden vintage-tuotteiden rinnalla.

Heillä on kerättynä laaja valikoima toinen toistaan upeampia beduiinien kudonnaisia, joiden geometriset kuviot saivat todella haukkomaan henkeä ja miettimään merkityksiä niiden taustalla.

Jordanialaiseen käsityöperinteeseen on kirjoitettuna loputon määrä historiaa ja kauneutta, ja sen arvostus on syvällä jordanialaisessa kulttuurissa ja ajattelussa. Mutta kaikkein hienointa oli nähdä miten käsillä tekeminen ja sen ainutlaatuisuus nähdään tärkeänä osana kansallisidentiteettiä ja että paikallisen käsityön tulevaisuudesta kannetaan huolta.

TEKSTI JA KUVAT AMIINA ABDALLA