Mörköjä ja enkeleitä

Olen haastattelemassa Pauliina Turakka Purhosta hänen työhuoneellaan Helsingin Kaapelitehtaalla, kun äkkiä säikähdän. Olemme kaksin, mutta tuntuu kuin huoneessa olisi joku muukin. Katson taakseni ja siinä se istuu, musta huppupäinen mies.
  – Se on Mörkö, Pauliina toteaa tyynesti.

Pauliina Turakka Purhosen luonnollisen kokoiset tekstiiliveistokset ovat hätkähdyttävän ihmismäisiä. Tekstiiliveistokset on tehty räsynukketekniikalla. Erityisen luonnolliseksi ne tekee tarkka viimeistely: silmät ja alastomien ihmisten intiimeimmätkin yksityiskohdat on kirjottu kankaalle tarkasti.

Koulutukseltaan Turakka Purhonen on taidemaalari, ja hän valmistui Helsingin kuvataideakatemiasta vuonna 2003. Nykyisin Pauliina tekee sekä maalauksia että tekstiiliveistoksia. Viimeksi Turakka Purhosen tekstiiliveistoksia oli nähtävillä syksyllä Wäinö Aaltosen museossa Turussa Tekstiilitaiteen triennaalissa ja Kajaanin taidemuseon näyttelyssä Totta vai Leikkiä?Yhdessä Ulla Jokisalon ja Heidi Ryhäsen kanssa.

Maalaamisen ja käsitöiden vuorottelua

Taideakatemiasta valmistuttuaan Pauliina teki vain maalauksia.
  – Jossain vaiheessa maalaaminen alkoi kuitenkin kyrsiä ja halusin tehdä jotain muuta. Olen tehnyt tekstiiliveistoksia vuodesta 2003 tai 2004, hän kertoo.
Nyt taiteilija tekee molempia tekniikoita vuorotellen. Välillä ompeleminen on vastapainoa maalaamiselle – ja toisinpäin.
  – Yhden veistoksen tekemiseen menee muutama kuukausi. Välillä tekemisen hitaus on turhauttavaa ja silloin alan taas maalata.
Maalaaminen tuli umpikujaan, kun Pauliina alkoi pohtia sen dokumentaarista luonnetta. Maalauksissaan hän usein kiinnitti huomiota vain aiheeseen, ei materiaaliin.
  – Veistoksissa taas, toisin kuin maalauksissa, on päivänselvää, että materiaali on osa veistosta, hän toteaa.
Lapsena Pauliina ei pitänyt koulukäsitöistä.
  – Olin vasenkätinen, enkä oppinut koulussa esimerkiksi kutomaan kunnolla.
  – Kotona tein kuitenkin itse räsynukkeja. Niitä sai tehdä itse ja ilman kaavoja. Tavallaan tekstiiliveistosten tekeminen on paluu siihen, hän pohtii.
Pauliina ei kaavoita ”nukkejaan” valmiiksi, vaan kootessa ja työn edetessä kuroo niitä tarpeen mukaan.
  – Olen vähän kuin plastiikkakirurgi näitä kursiessani, hän nauraa parsiessaan pehmeää kättä kiinni pilkulliseen naisvartaloon.
 

"Kyllä siinä täytyy olla vähän pilkettä silmäkulmassa kun ompelee enkelille pillukarvoja."

Uskontoa hurtilla huumorilla

Materiaali on suuri osa veistosta, mutta vähintään yhtä tärkeää taiteilijalle on työn sisältö. Vaikka taideteokset eivät näytä uskonnollisilta, teosten nimissä pyörii usein viittaukset uskontoon tai keskiajan taidehistoriaan: Anna itse kolmantena, Pietà, Lucia ja Antonius ja Emakko. Monet työt kumpuavat Raamatun tarinoista.
  – Olen papin perheestä, ja ne tarinat ovat minulla lapsesta asti olleet mielessä, Pauliina kertoo.

Varsinainen teema ei Pauliinan mukaan kuitenkaan ole uskonto sinänsä, vaan esimerkiksi ihmissuhteet. Anna itse kolmantena viittaa suoraan keskiaikaisiin teoksiin, joissa on Maria, äitinsä Anna sekä Jeesus-lapsi.
  – Teos pohtii sukupolvien ketjua, ja myöskin sanojen voimaa, Pauliina paljastaa. Ruotsinkielinen puhekupla Annan suussa viittaa suoraan Johanneksen evankeliumiin, jossa ”alussa oli sana, ja sana tuli lihaksi...”.
  – Mietin teosta tehdessäni sitä, miten sanat muokkaavat lasta. Kaikki ei ole vain geeneissä, vaan se mitä, ja miten lapsille puhumme vaikuttavat siihen millaisia heistä tulee. Seuraava sukupolvi kantaa edellisen sukupolven puheita lihaksissaan – niin hyvässä kuin pahassa, Pauliina kuvaa.

Vaikka teosten aiheet ovat syvällisiä, tekotapa on silti leikittelevä. Pauliina myöntääkin tekevänsä teoksia pilke silmäkulmassa.
  – Haluaisin, että uskonto olisi toimiva osa elämää. Ei mitään elämästä irrallaan olevaa. Ihmisyyteen kuuluu huumori, väärintulkinnat ja muistot, joita haluan tuoda myös teoksissani esille, Pauliina kertoo.
  – Teen teoksia tietysti tosissani, mutta mukana on perhepiiristä tullut melko ronskikin huumori. Kyllä siinä täytyy olla vähän pilkettä silmäkulmassa kun ompelee enkelille pillukarvoja, taiteilija virnistää.

Totta vai leikkiä 2.
Outi Pieski, Heli Ryhänen, Pauliina Turakka Purhonen.
Hyvinkään taidemuseo. 12.4.–26.5.2013.