Vapauden muotoilua, mutta millä hinnalla?

Vapauden tematiikkaa käsitellään kolmessa eri ajankohtaisessa näyttelyssä Helsingissä ja Tampereella.

Helsingin Designmuseossa on parhaillaan Lontoon Design Museumin kiertonäyttely California: Designing freedom. Näyttely kertoo kalifornialaisesta muotoilusta ja sen taustalla olevasta elämänasenteesta, tavoitteenaan selventää, millaisessa ympäristössä luovat ideat syntyvät ja lähtevät kasvuun. On hurjaa huomata, että tämänhetkinen jokapäiväinen teknologia ja tapa käyttää sitä on todellakin kalifornialaista muotoilua. Nämä Kalifornian hedelmät ovat jo niin peruskauraa, että kun asioita koetaan ja jaetaan yhä enemmän ruudun kautta, muun muotoilun on toimittava sen ehdoilla.

Näyttelyn aikajänne ulottuu 1960-luvulta nykypäivään ja tuo hyvin esille sen pitkäjänteisen työn, joka on viimeisten kymmenen vuoden aikana huippuunsa kiihtyneen kehityksen taustalla. Esimerkiksi kannettavan tietokoneen kehityksen esitetään alkaneen jo 1970-luvulla ja ensimmäinen kokeilu tablettitietokoneesta on tehty jo 1990-luvun alkupuolella. Alueen edelläkävijyys käy ilmi siitäkin, kuinka joidenkin näyttelyssä esillä olevien esimerkkien visuaalisuus on minulle tuttua lapsuudestani 1990-luvulta, mutta kyseiset esimerkit on tehty Kaliforniassa jo 1970-luvulla.

Miten Kaliforniasta sitten tuli edelläkävijä? Yksi syy luovuudelle kerrotaan olevan niin sanotut start up -autotallit. Moni nykyisin ikonisessa asemassa oleva yritys on saanut alkunsa kalifornialaisessa autotallissa ja näyttelytekstit kertovat kodin yhteydessä olevan työpajamaisen tilan esittävän edelleen merkittävää roolia alueen luovuudessa.

Tässä vaiheessa viimeistään näyttely alkaa kumista onttouttaan. Näyttelyn nimessä on mainittu vapaus ja sen viestitään olevan sitä, että voi sanoa, nähdä ja tehdä mitä haluaa, mennä minne haluaa ja kenen kanssa tahtoo. Sitäkö on vapaus, siinäkö kaikki? Oloni on turhautunut, mutta onneksi apua on tarjolla Tampereella, jossa Työväenmuseo Werstaan suurnäyttely Vapauden museo pureutuu syvemmälle aiheeseen.

Vapauden museo

Työväenmuseo Werstaan Vapauden museo -näyttely kertoo Suomen historiasta tavallisen suomalaisen väestön vapauden kaipuun näkökulmasta. Ensimmäisiä askeleita vapauden tiellä on yleinen äänioikeus, josta monien väkivallan ja vihan täyttämien vuosikymmenten jälkeen oli edetty tilanteeseen, jossa määrätietoisella politiikalla haluttiin luoda hyvinvointiyhteiskunta.

Tässä vaiheessa Vapauden museo yhtenee California-näyttelyn kanssa ja täydentää sen tyhjiä kohtia muun muassa antamalla nimiä historian vaiheille. 1960-luku on nimetty henkilökohtaisen vapautumisen ajaksi. Kalifornia oli tuolloin liikehdinnän keskiössä ja samat mainingit ulottuivat myös tänne pohjolaan. Yhä useampi sai sanoa mitä halusi ja olla sitä mitä on.

Tämän jälkeinen vaurastumisen aika on Vapauden museossa nimetty kuluttamisen vapauden ajaksi ja tämä on se, mihin California-näyttely mielestäni keskittyy. Vapauden museon päätteeksi nostetaan kuitenkin vielä esiin kysymys vapauden vastuusta ja hyvä jatkumo Vapauden museolle onkin saman katon alla Työväenmuseo Werstaassa oleva valokuvataitelija Søren Zeuthin näyttely Rana Plaza Fashion.

Rana Plaza

Bangladeshilainen Rana Plaza -tekstiilitehdas romahti 24.4.2013 ja Zeuthin valokuvanäyttely muutamine esineineen tuo rauniot, niihin kuolleet ja niistä selviytyneet omaisineen niin lähelle, ettei katsettaan voi kääntää pois.

“Kuinka voimme sulkea silmämme tosiasialta, että vaikka tällaiset työpaikat muuttivat kauan sitten pois meidän maistamme, perustettiin niitä moniin köyhiin maihin? Teollisuus on siirtänyt tietoa tekstiilituotannosta, mutta on tarkoituksella jättänyt välittämättä tiedon siitä, miten olemme oppineet rakentamaan yhteiskuntaa, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän”, kirjoittaa Zeuth Rana Plaza Fashion -näyttelyn aluksi.

Rana Plazan onnettomuuden jälkeen vastuullisuutta on herätty vaatimaan erityisesti tekstiili- ja muotiteollisuudelta, mutta aivan yhtä aiheellista on kysyä, kenen kaikkien työpanos on käyttämämme teknologian ja viihteen taustalla, ja millä hinnalla he sitä työtä tekevät.

California: Designing freedom -näyttely keskittyy nimensä mukaisesti vain suunnittelijoiden ja muotoilijoiden työpanokseen ja tuo esille myös luovuuden taustavoimia, joista huomattava tekijä kerrotaan olevan yksilönvapauden.

Toisaalta tärkeää on myös yhteisöllisyys, jonka kerrotaan näyttelyn nettisivuilla olleen tärkeä kalifornialainen arvo osavaltion perustamisesta lähtien. Näyttelyn mukaan Piilaakson tärkein innovaatio on itseään ruokkiva ja alati voimistuva Start up -ekosysteemi. Ilmiö esitellään kaaviokuvana, jossa ei ole huomattavissa hierarkiaa, vaan kaikki ekosysteemin toimijat vaikuttavat olevan samanarvoisia ja kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka tämä ekosysteemi on laitettu alulle? Oliko se vain sattumaa, vai kuinka sen luomiseksi ja ruokkimiseksi on työskennelty? Se ei myöskään käy ilmi, onko ekosysteemi avoin kenelle tahansa, vai kenet se sulkee ulos ja millä perusteilla.

Vaikka California-näyttelystä jää päällimmäisenä mieleen kuluttamiseen keskittyminen, on siinä kuitenkin havaittavissa myös lämmin leikillisyyden, huumorin ja rentouden vire, sekä terävää yhteiskunnallisuutta.

Kokonaisuutena California- ja Rana Plaza Fashion -näyttelyistä sekä Vapauden museosta jää toiveikas olo. Kalifornian luovuuden juuret ovat kyseenalaistamisessa ja uudelleen määrittelyssä, joten tämä aika, jolloin kalifornialaiset keksinnöt ovat demokratisoineet teknologiaa ja muotoiluajattelua koko maailmassa, on tavattoman kiinnostava. Muutaman vuoden kuluttua kaikki voi näyttää jo aivan toiselta.

Designmuseo: California: Designing freedom 4.3.2018 saakka.

Työväenmuseo Werstas: Vapauden museo 6.1.2020 saakka ja Rana Plaza Fashion 13.5.2018 saakka.
 

TEKSTI HELENA HÄMÄLÄINEN