Hand made Jemi - itse tehtyä elämää
Teksti ja kuvat Jemina Viitala
On varhainen aamu ja suurkaupunki on hetken hiljaa. Edes Alexanderplatzilla ei tarvitse väistellä ohikulkijoita. Kukaan ei ole todistamassa, kun kävelen Museum Inselin muurin luo ja istutan kukkani ruohokentän laitaan.
Muuriin maalatut mustat graffiti-lampaat katsovat kummissaan, kuinka virkatut auringonkukat kohottavat vartensa kohti taivasta. Jään penkille istumaan. Aurinko nousee verkkaisesti tv-tornin takaa. Yön juhlista palaajat sekä työmatkalaiset saavat ensimmäisenä nähdä kukat. Hetki oli kesän onnellisin.
Mitä on tekstiilitaide kadulla? Mitä yhteistä on graffitilla ja pehmeällä neuleella? Millaisia viestejä käsityöllä voi välittää?
Pakkasin reppuun jämälankoja ja muutaman unelman, nappasin ompelukoneen kainaloon ja lähdin etsimään vastauksia. Otin suunnakseni boheemin Berliinin, katutaiteen kehdon, jossa viihtyvät niin taiteilijat kuin nuoret käsityöläisetkin. Tässä metropolissa rinnakkain ovat mainoksin koristetut ostoskeskukset ja graffitien peittämät vallatut talot, maahanmuuttajat ja perisaksalaiset. Matkasta kehkeytyi kesäprojekti Hand made Berlin, joka antoi käsitöiden vallata Berlinin kadut.
Säärystimiä lyhtypylväille?
En tarkkaan tiennyt, mihin olin ryhtymässä. Taskussa oli Suomen Kulttuurirahaston myöntämä apuraha ja päämääränä kerätä aineistoa gradua varten. Innostusta sekä halua tehdä ja kokeilla oli, mutta suunnitelmaa projektin toteuttamiseksi ei. Mitä muuta tekstiilitaide kadulla voisi olla, kuin säärystimiä lyhtypylväille.
Aloin katsoa tuttua kaupunkia uudesta näkökulmasta. Vaeltelin sen katuja ja puistoja yrittäen nähdä niissä jotain, mitä muut eivät olleet huomanneet. Pikkuhiljaa kaupunki päästi lähelleen ja ideat ja ajatukset alkoivat elää omaa elämäänsä.
Katutaiteesta puhuttaessa monelle tulee ensimmäisenä mieleen graffitit, jotka on perinteisesti nähty nuorten miesten aggressiivisena ilmaisumuotona. Käsityöt, pehmeät langat ja iloiset kankaat ovat kuin vastakohta niille. Käsitöissä katutaiteen muotona kiehtoo niiden vastakohtaisuus ja yllätyksellisyys. Ne voivat kyseenalaistaa perinteisiä ajattelutapoja ja antaa käsityölle uusia muotoja.
Blogien ja keskustelupalstojen vallatessa maailma on käsitöidenkin helppo tulla näytteille. Netissä tieto kulkee ja uudet villitykset leviävät ympäri maailmaa. Käsityönkään ei tarvitse jäädä paikoilleen, se voi etsiä itselleen uusia lähestymistapoja, herättää vanhat perinteet eloon tai luoda uusia.
Monstereita ja mielipiteitä
Projektini teokset ovat syntyneet monenlaisista lähtökohdista. Osa kuuluu selkeästi johonkin paikkaan. Ne kommunikoivat ympäristön kanssa, ovat ”luonnollinen” osa maisemaa tai muuttavat jonkin yksityiskohdan tutussa ympäristössä.
Monet teoksista ovat yksinkertaisesti hauskoja. Niiden tarkoitus on saada katsoja nauramaan, luoda arkiseen ympäristöön huumoria ja pieniä pysähtymisen paikkoja.
Hyvä esimerkki ovat Hermannplatzin monsterit, joiden idea lähti liikkeelle harmaista sähkökaapeista. Niitä löytyy melkein joka kadunkulmasta. Kaapit ovat pakollinen osa maisemaa, eikä niitä juuri pane merkille. Kadunkulmassa virnuilevaa monsteria ei voi olla huomaamatta. Millaisia ajatuksia monsterit herättävät, on katsojasta kiinni.
Tarvetaskut taas pyrkivät herättämään katsojan uteliaisuuden, halun kurkistaa niiden sisään. Tarvetaskujen idea on yksikertainen. Niistä voi löytää jotain tarvitsemaansa tai niihin voi jättää jotain mitä ei tarvitse. Ne voivat pelastaa kiperän tilanteen tai yllättää iloisesti. Tekemäni taskut on ladattu pienillä konfettipusseilla ja pilleillä. Taskujen löytäjä voi tehdä arkisesta hetkestä juhlaa.
Kaikki teokset eivät ole vain hauskuttelua. Toki hauskatkin teokset sisältävät ajatuksia ja vievät omaa viestiään käsityöstä, mutta jotkin teokset sisältävät myös yhteiskunnallisen tausta-ajatuksen. Ne eivät välttämättä jokaiselle kadunkulkijalle aukea, mutta käsityöläinen näkee ne varmasti.
Ota elämä omiin käsiin!
Ajatus ”self made life – itse tehty elämä” on osa perusfilosofiaani käsityön ja graffitin tekijänä. Se on kehotus ryhtyä tekemään elämästä sellaista kuin haluaa. Ajatus lähtee käsin tekemisestä, sen oivaltamisesta, että asiat voi tehdä itse ja omin käsin. Kaiken ei tarvitse olla samanlaista kuin muilla. Itse tehdyillä tavaroilla on muutakin kuin käyttöarvoa.
Käsin tekemällä voi käydä taistoon kulutusyhteiskunnan kovia arvoja vastaan. Toivoisin ajatuksen itse tehdystä elämästä siirtyvän käsitöistä ja käsillä tekemisestä myös muille elämän alueille. Käsityössä voi nähdä käden jäljen, niin myös itse tehdyissä elämissä. Ne ovat tekijänsä näköisiä ja niissä näkyvät tekijänsä ajatukset ja valinnat. Elämänsä asioita ei tarvitse katsoa sivusta, niihin voi tarttua ja niistä voi tehdä sellaisia kuin haluaa. Iloisista kankaista ommellut tagit huutavat: älä osta elämääsi valmiina, vaan tuunaa siitä juuri itsellesi sopiva!
Yhteinen sanoma teoksilla on kaupunkitilan kuuluminen kaikille. Katukuvaa ei tarvitse värittää vain kaupallisten päämäärien mukaan. Kaupunki kuuluu sen asukkaille, ja jokainen voi jättää sinne oman jälkensä. Teokset voivat olla kommunikaatiota asukkaiden välillä tai tapa osoittaa kunnioitusta tärkeälle paikalle.
Oli käsityögraffitin sanoma itsessään mikä tahansa, jättää se kadulle tekijänsä jäljen ja ajatuksen, samalla se on julkinen mielenilmaus käsityön puolesta. Käsityögraffitin tekeminen ja jättäminen lähiympäristöön voi olla voimauttavaa ja hyvä ilmaisukeino omalle luovuudelle. Ei tarvitse olla taiteilija jättääkseen graffitin lähikahvilan nurkalle tai istuttaakseen virkatun kukan lempipuistoonsa. Keksi oma juttusi ja näytä se muille!
Tutustu projektiin blogissa:
http://handmadejemi.tumblr.com/
