Kuvataiteilija Anu Tuomisen teoksissa yhteen virkatut langat sekoittuvat optisesti ja pointillistisesti

Teksti Laura Voipio , kuvat Anu Tuominen

Suomen tunnetuimpiin tekstiilimateriaaleja ja -tekniikoita teoksissaan käyttäviin taiteilijoihin lukeutuva Anu Tuominen (s. 1961) valmistui Kuvataideakatemiasta vuonna 1995. Hän on suorittanut loppututkinnon myös Taideteollisessa korkeakoulussa vuonna 1992. Tuominen sai Ars Fennica -palkinnon vuonna 2003.

Tuominen käyttää teoksissaan usein arkiseen elämään liittyviä kirpputorilöytöjä: patalappuja, villasukkia ja lapasia, nappeja, neulepuikkoja tai vaikkapa pyykkipoikia. Hänen mukaansa löytöesineet ovat helposti, hauskalla tavalla ja usein edullisesti saatavilla.

– Niissä on jo valmiiksi paljon ainesta ja lähtökohtia minulle: muoto, väri, aine, funktio, aika, mittasuhteet, kauneus tai rumuus.

On sanottu, että Tuomisen teosten lähtökohta on visuaalisessa ideoinnissa. Hänen kirpputoreilta löytämänsä arkiset esineet muuntuvat teoksissa joksikin muuksi: lajittelemalla, järjestämällä ja yhdistelemällä taiteilija luo niistä visuaalisia kokonaisuuksia, jotka assosioituvat uudeksi – saavat aikaan metamorfoosin. Teokset hyödyntävät katsojan silmissä syntyviä mielleyhtymiä: sitruspuristimeen yhdistettynä oranssi lankakerä näyttäytyy appelsiinina, survimen seurassa punaiset lankapallot taas ovat tietysti puolukoita. Tuomiselle on tyypillistä, että hän tekee löytämiinsä esineisiin pieniä lisäyksiä, jotka synnyttävät katsojan päässä ahaa-elämyksen ja oivalluksen.

Vaikka kirpputorilöydöt ovat jo vähintään kertaalleen käytettyjä, Tuominen tarkastelee ja käsittelee niitä ilman historiaa – käytöstä poistettuina ja puhtaina.

– Mieluummin en halua tietää esineen historiaa ja siihen liittyviä ihmisiä liian hyvin, sillä silloin esineet eivät olisi enää neutraaleja: vapaita ja puhdasta materiaalia.

Tuomisen teosten nimiin liittyy tyypillisesti sanaleikki, joka edelleen avaa ja selittää katsojalle visuaalista teosta. Teosten idea ja punainen lanka ei kuitenkaan ole aina yksiselitteisesti jäljitettävissä.

– Teokset alkavat ja päättyvät miten sattuu, mikä missäkin järjestyksessä. En ole jälkeenpäin tutkinut niiden reittejä, vaikka se olisi kyllä kiinnostavaa tehdä. Sanaleikit ja teosnimet tulevat käsittääkseni ihan viimeiseksi, jopa vasta vuosien kuluttua teoksen valmistumisesta.

"Sitruspuristimeen yhdistettynä oranssi lankakerä näyttäytyy appelsiinina, survimen seurassa punaiset lankapallot ovat puolukoita."

Tekstiilit kuvataiteilijan materiaalina

Tuominen käyttää usein taiteessaan tekstiilimateriaaleja ja -tekniikoita, muun muassa erivärisiä lankakeriä ja virkattuja yksityiskohtia. Tekstiilien käyttö juontaa juurensa siihen, että taiteilija piti jo nuorena villapaitojen neulomisesta.

– Se on mukavaa hommaa, kuten me kaikki tiedämme, hän toteaa.

Tuominen on kuitenkin sekä koulutukseltaan että identiteetiltään nimenomaan kuvataiteilija, eikä tekstiilitaiteilija. Hän muistuttaa, että tekstiilit ovat vain osa hänen käyttämistään tekniikoista ja materiaaleista.

– Teoksiani ei sellaisenaan kannata lähestyä ja tulkita tekstiilitaiteen suunnalta. Toki voi tutkia ja eritellä käyttämiäni aineksia; niiden taustoja ja kulloinkin käytettyjä tekniikoita. Minulle teosten sisältö on kuitenkin se tärkein juttu. Tekstiilitaiteessa näyttää yleensä riittävän materiaali ja sen työstäminen, mutta minulle se ei pelkästään riitä.

Tuominen käyttää teoksissaan esimerkiksi virkkausta tekniikkana siitä syystä, että se on hänelle paras mahdollinen tekniikka värisekoituksiin.

– Uudet värit sekoittuvat ja syntyvät siinä pointillistisesti ja optisesti, kun virkkaan yhteen erivärisiä rihmoja.

Ylipäätään värit, värien järjestäminen sekä niiden sekoittuminen ovat merkittävässä roolissa Tuomisen töissä. Hänen teoksensa perustuvat usein värien taitavaan käyttöön, värioppiin, värien sekoittumiseen, eri väristen elementtien ja yksityiskohtien järjestämiseen väreittäin.

Tekemisen riemun vaaliminen

Tuominen toteaa, että taiteen ja käsitöiden tekemisessä on muistettava vaalia luovuutta ja tekemisen iloa. Jo nuorena hän inhosi sitä, että hänen äitinsä patisti aina ensin tekemään neuletöihin kaavat.

– Käsittämätöntä kokeilun, luovuuden ja tekemisen ilon pilaamista!

Omassa taiteellisessa työskentelyssään Tuominen on onnistunut säilyttämään tekemisen riemun niin hyvin, että työ ja vapaa-aika tuntuvat usein sekoittuvan.

– Teokseni ovat oikeastaan mukava tekosyy siihen, että voin vain istuskella television ääressä ja virkata. Näyttääkin siltä, että järjestän itselleni vapaa-aikaa töitä keksimällä.

"Näyttääkin siltä, että järjestän itselleni vapaa-aikaa töitä keksimällä."

Värinsekoitusvirkkauksia esillä

Tuominen on kutsuttu osallistumaan parhaillaan esillä olevaan Kimpassa-näyttelyyn, jonka Marimekko ja Kiasma ovat koonneet yhdessä. Sen lisäksi Tuominen on kesän aikana valmistellut uusia värinsekoitusvirkkauksia 16. elokuuta avautuneeseen FÄRG/VÄRI -näyttelyynsä Ruotsin Sigtunassa. Sinne on tilattu taiteilijalta kokonainen näyttely väreistä. Tuomisen seuraava näyttely, Practical Theories, Etelä-Korean Soulissa lokakuussa käsittelee myös pääasiassa värioppia.

– Sinne taidan tehdä pääasiassa pieniä värivirkkauksia, sillä galleriatila on pieni ja puhtaan valkoinen. Teoskuljetuskin hoituisi pikkuvirkkauksilla helposti, taiteilija summaa.

- - - -

Anu Tuomisen kotisivu: anutuominen.fi

Kimpassa, Marimekko ja Kiasma, Helsinki 16.5.–9.9.2014

FÄRG–VÄRI, Konsthall Märsta, Sigtuna kommun, Ruotsi 16.8.–11.10.2014

Practical Theories, Gallery FACTORY, Soul, Etelä-Korea 4.–30.10.2014