Neulekerho irlantilaisittain

Teksti Outi Hakkarainen, kuva Katri Hopeakoski

Pubit tuntuvat olevan Irlannissa kuin toinen olohuone. Niissä nuoret ja vanhat viettävät aikaa yhdessä iloisissa tunnelmissa. Silti olen hämmästynyt, kun huomaan viihtyisän dublinilaispubin kulmassa joukon tyylikkäitä nuoria naisia viinilasien äärellä neulomassa.

Neulojilla näyttää olevan hauskaa keskenään, aivan harmittaa, että koko reissun käsilaukussa mukana kulkenut matkavirkkaus on nyt hostellilla. Ajattelin, että eihän sentään iltamenoissa käsitöitä kannata mukana kannella. Näky on kuitenkin sen verran uteliaisuutta herättävä, että on pakko käväistä kysäisemässä, mitä täällä oikein tapahtuu.

Pubeissa neulominen ei ole aivan jokapäiväistä Irlannissakaan, mutta jotenkin se sopii tähän rentohenkiseen ympäristöön mainiosti. Myös paikan henkilökunta pitää ideasta, varsinkin, kun ikkunaseinällä neulovat naiset ovat herättäneet muidenkin ohikulkijoiden mielenkiinnon. Niinpä naiset eivät hätkähdä paikalle tupsahtavaa ihmettelijää vaan vastailevat heti mielellään.

Neulovat ystävykset tapaavat pubissa enemmän tai vähemmän säännöllisesti joka maanantai. Joskus paikalla on kaksi neulojaa, toisinaan kymmenen. Virkkaaminenkin on toki sallittua. Aluksi mukana oli vain muutama ihminen, mutta innostus on levinnyt lumivyöryn lailla. Idean äiti on jo muuttanut toiseen kaupunkiin ja aloittanut siellä uuden pubineulojien porukan. Tänään mukana oli ensikertalainen Liz, joka sinnikkäästi neulonut 4 riviä. 
- Monille on käynyt niin, että joskus lapsena on oppinut neulomaan, mutta sitten taito on unohtunut. Nyt 20 vuoden kuluttua into on syttynyt uudelleen, naiset kertovat.
- Pubeissa neulominen on ehkä enemmän kaupunkilaisten juttu, maalla ihmiset kyllä neulovat, mutta kotonaan. Meistä neulominen on kiva tapa viettää sosiaalista elämää kaupungissa, ja ryhmästä on apua myös neulonnan pulmiin. Joukossa on aina joku, joka osaa auttaa, Cathy ja Niamli miettivät.

Pubeissa neulotaan sit and knit -meiningillä, eli enimmäkseen helppoja töitä hyvällä asenteella.
- Kokeilin joskus jotain vaikeampaakin, mutta silloin ei onnistunut neulominen eikä jutustelu, joten olen päättänyt pysyä yksinkertaisissa malleissa, Cathy selittää.

Irlannin kouluissa ei ole käsityötä virallisessa opetussuunnitelmassa. Opettajan kiinnostuksesta riippuu, opetetaanko käsityötä lainkaan. Irlantilaisten ”villasukka” on pieni nalle, sellaisen moni muistelee tehneensä.  Useimmiten neulontataito siirtyy kuitenkin isoäideiltä ja äideiltä tyttärille. Pojat eivät siis Irlannissakaan liiemmin neulo?

- Kyllä me olemme yrittäneet houkutella miehiäkin mukaan, mutta toistaiseksi monikaan ei ole uskaltautunut, Niamli hymyilee.

Luovuutta naisilla riittää. Työkseen Cathy ja Niamli puvustavat Irlannin TV:n ohjelmia ja Liz opiskelee sisustussuunnittelua, mutta energiaa ja kekseliäisyyttä jää myös neulomisen ilosanoman levittämiseen.

- Meillä on facebookissa ryhmä, ja toivomme, että lisää ihmisiä tulee mukaan neulomaan. Olemme myös miettineet, että menisimme festareille pitämään neuleworkshoppeja. Se voisi olla kiva tapa ansaita ilmainen sisäänpääsy, eikö, naiset selittävät innoissaan.

Pubin kulttuuritarjonta vaihtuu, kun paikalle pyörähtää muusikoita ja soitanta alkaa paikalliseen tapaan puolisuunnittelemattomasti. Neulojat lähdeskelevät koteihinsa valmistautumaan seuraavaan työpäivään.

- Ota seuraavalla kerralla oma tekeleesi mukaan, sitä ei koskaan tiedä, milloin neuletyötä tarvitsee, Cathy kehottaa vielä.

Käy katsomassa facebookissa Knitty woolly fun time – make gloves not war