Pääkirjoitus

Käsityöpäivityksiä

"Mä olin ehtinyt siinä bussimatkan aikana kutoa jo koko varren, ja sitten rupesin kattomaan, että se on pieni. Olin jotenkin laskenut, että 4x8 on 38. Pakko oli purkaa”, selittää nuori nainen tuohduksissaan Harjun saunassa. Lauteilla höyrytään pois miesmurheet, ystäväpulmat, lasten kolotukset – ja samalla vapauttavalla paatoksella myös sukkamatikkasotkut.

Elämän jakaminen käsitöiden äärellä on ollut kautta vuosikymmenten naisten etuoikeus. Käsityön yhteen sitova voima näkyy myös tässä Tekstiiliopettaja-lehdessä. Aino-koti säätiö on tukenut suomalaista käsityötä juhlan arvoiset 60 vuotta. Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry  on koonnut asiasta innostuneita yhteen kunniakkaat 20 vuotta. Tekstiiliopettajaliittokin on pian upeasti satavuotias. Lähestyvän juhlavuoden innoittamassa uudessa juttusarjassamme käydään läpi Tekstiiliopettaja-lehtien vuosikertoja ja tutkaillaan, mitä käsityöstä ja yhdessä tekemisestä on puhuttu eri vuosikymmenillä.

Virallisen järjestöitymisen luonne on muuttunut. Enää ei tarvitse perustaa yhdistystä, vaan jäsenten keräämien ja aktivoiminen käy kätevästi vaikka facebookissa. Mutta juuri mikään muu ei sitten olekaan entistä ihmeellisempää. 

Törmäsin viime kesänä irlantilaisessa pubissa neuloviin naisiin. Tuonnempaa löytyvän jutun kuvan tunnelma ei juuri eroa sukualbumin otoksista, joissa pienviljelijäyhdistyksen naiset ovat koolla käsitöiden ääressä mummolan tuvassa. Kokoontumisten perusajatus on edelleen ilonpito yhdessä, mutta myös pubineulojat tiesivät melko tarkkaan, kuinka monta jäsentä heidän ryhmäänsä kuuluu, ja lisäjäseniä yritettiin innostaa mukaan. 

Perinteiset järjestöt tekevät arvokasta työtä omalla paikallaan. Mutta myös uusia tapoja kokoontua kehittyy aktiivisten ja innostuneiden käsityön tekijöiden parissa, mikä on ihana huomio. Oltiinpa hopun aikojen käsitöistä mitä mieltä hyvänsä, mahtavaa on ainakin se, että vaatimattomammilla taidoillakin voi tunnustautua julkikäsityöharrastajaksi. Arkipäivää piristää, kun aivan yllättävät tutut ilmoittavat sähköisen julkisuuskuvansa päivityksissä menevänsä kaverille ompelupiiriin. Kun on oikeasti päässyt tekemisen makuun, siitä tuskin luopuu, vaikka mummoilu- ja käsityötrendi jossain vaiheessa ajautuisikin laskusuhdanteeseen muiden kuumien buumien tavoin.

Tekstiiliopettajaliiton tämän vuoden teema ”Käsityö on kaikkialla – Ota, tee, nauti.”  on enemmän kuin ajankohtainen. Joskus tosin nautintojakin joutuu laittamaan tärkeysjärjestykseen kuten ystäväni laskiaisen aikaan: ”Mä en ehdi tänään sinne pulkkamäkeen, kaverin neuloksesta pitää kuulemma jonkun nostella pudonneet silmukat, että hän pääsee jatkamaan hommia.”

Nautinnollisia hetkiä käsityökätilöinä!

Outi